Muistiin liittyvät asiat tuntuvat olevan usein ihmisten mielissä ja puheissa. Vähän myöhemmin tänään muutaman muun työkaverin kanssa tuli puhetta siitä, että unia on usein vaikea muistaa jälkeenpäin, vaikka vielä herätessä ne tuntuvatkin kovin eläviltä.
Viime päivinä on toisteltu moneen kertaan, että kuluvan kesän kaltaista kylmyyttä koetaan ehkä vain pari kertaa sadassa vuodessa. Niin kai, mutta miten olemme voineet unohtaa, että lämpimiäkin päiviä on ollut ainakin toukokuussa monena päivänä. Pettääkö muisti, kun kyse on säästä?
Kun äsken kiersin Niilon kanssa Myllykylän kuntopolun, ihan selvää oli, että kevät on muuttunut kesäksi. Puiden lehdet ovat kasvaneet lähes täyteen mittaan, valkovuokot kukkivat edelleen, mutta niiden joukkoon on tunkenut myös kieloja. Kyllä, nekin ovat jo alkaneet kukkia. Tekisivätkö näin, jos oikeasti olisi vain kylmää? Puhumattakaan sitten kaikista niistä monista luonnon kukista, jotka metsässä jo töröttävät. Tänään ajattelin, että jotkut lajit suorastaan kasvavat silmissä.
Ihanko varmasti olisin toukokuun puolivälissä lillutellut Jokilammessa, jos olisi ollut niin kauhean kylmää kuin ihmiset tuntuvat muistavan? Alla oleva, Jorman ottama kuva todistaa sen. Ja huomatkaa vielä: ilta-aurinko paistaa täydeltä terältä. Niin että ihan häikäisee. Kuva ei voi valehdella. Ei ainakaan tämä kuva.
Totta puhuen. Kyllä. Ihan hirveän kylmäähän tänä keväänä on ollut. Ainakin useimpina päivinä. Tänään ei sentään satanut rakeita, mutta kun tuulee tosissaan, kuuden ja seitsemän asteen ilma tuntuu lähes pakkaselta. Mutta tästä se nyt alkaa. Kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti