Thaimaan koirat

päivis: Koirat. Yksi tärkeimmistä syistä tykätä Thaimaasta. Lämpö, valo, aurinko, uiminen, edullisuus, ihmiset. Nyt myös ihan oma koti Seven Seasissa. Ehkä seuraavana tulevat koirat. Kulkukoiria on tietysti monenlaisia. Esimerkiksi Romaniassa koirat eivät ehkä ole mikään houkutustekijä, vaikka niitä siellä vapaana kulkeekin melkoinen määrä.

Meillä on Thaimaan koirista lähes pelkästään myönteisiä kokemuksia. Kun joku toteaa, että koirat ovat aggressiivisia, kannattaa ensin tutkia itseään ja omaa käytöstään. Onko koirien vihat osakseen saaneella kävellessään keppi, jota kenties tulee heiluteltua niin, että se koiran mielestä on uhkaavaa? Tai onko joskus jopa tullut huitaistua liian lähelle tullutta koiraa? Koira kyllä tunnistaa ja muistaa mielestään huonosti käyttäytyneen ihmisen hyvinkin pitkän aikaa.

Meillekin koirat joskus räksyttävät kun kävelemme jossain vähän syrjemmällä. Se taas johtuu siitä, että niiden mielestä on outoa, että joku kävelee. Thaimaalaiset eivät kokemuksemme mukaan pahemmin kulje jalkaisin. Eräs tuttava kertoi naureskellen omakotialueella asuvasta naapurin rouvasta (thaimaalaisesta), joka vie roskatkin skootterilla roskikseen 25 metrin päähän omasta talostaan. Ei siis ihme, että koira pitää jalankulkijaa outona.

Skootterilla tai moottoripyörällä, varmaan polkupyörälläkin ajaessa kannattaa tietysti aina olla tarkkana koiraa ohittaessa. Vaikka ne väistävätkin taitavasti moottoriajoneuvoja, voi niillekin sattua erehdyksiä. Vain harvoin koirat hermostuvat ohikulkijoille.

Räksyttävät koirat saa helposti rauhoittumaan, kun tarjoaa niille jotain makupalaa. Herkut kiinnostavat koiria, vaikka ne eivät niitä suostuisikaan syömään. Usein käy näin. Mutta myös räksyttäminen loppuu. Ei tarvitse komentaa eikä huutaa. Ei huitoa eikä potkia.

Olemme yrittäneet toimia niin, ettei yksikään koira jäisi käsitykseen, että tulemme säännöllisesti tuomaan ruokaa. Se olisi väärin koiria kohtaan, koska olemme kuitenkin täällä vain osa-aikaisesti.

Sweetheartin perheeksi muodostuneen koirayhteisön mahdollisuudesta selviytyä olimme aikoinaan niin huolissamme, että näytimme paikan amerikkalaiselle Gerry Koto Rasmukselle, joka nykyään huolehtii säännöllisesti niiden ruokkimisesta ja muustakin hyvinvoinnista.

Yleensä annammekin koirille vain makupaloja, mutta on yksi paikka, jossa käydessämme mukana on aina enemmänkin ruokaa. Silloin koirat saavat toivon mukaan mahansa täyteen. Ja siitä seuraa, että sinä päivänä ei ehkä tarvitse käyttää niin paljon vaivaa ruoan etsimiseen.

Na Jomtienin puolella on jokivarressa köyhien asuinalue, jonka sattumalta löysimme vuosia sitten. Siellä asustelee myös koiria, joiden voi kuvitella olevan kaikkien hyljeksimiä. Ne ovat niin resuisen näköisiä, ettei niitä varmasti kukaan edes erehtyisi kutsumaan suloisiksi. Jo pentuina jokivarren koirat näyttävät voivan huonosti, vaikka melko virkeitä ovatkin.

Alueen asukkaat varmasti ruokkivat yhteisönsä koiria, mutta kun ihmistenkin olot ovat puutteelliset, koirille jää vain rippeet. Ja se näkyy niiden turkissa ja ihossa. Ehkä ruokaa viemällä voimme edes sillä hetkellä tehdä koirien elämän vähän helpommaksi. Näin toivon.