Muodollisen pätevyyden vimma, osa 4

jormas: Jokainen joka tuntee minut työni kautta, tietää että olen aina arvostanut koulun kautta hankittua osaamista ja tietoa. He myös tietävät, että itselläni ei nykyisen mittapuun mukaan ole suoritettuna edes peruskoulun oppimäärää. Varsinkin päihdetyön osaamisen pohjalla on vahva kokemusasiantuntijuus.

Kun aikoinaan tein henkilökohtaisen pesäeron itsestäni juovana alkoholistista ja aloin kasata repaleisen itsetunnon palasia ilman oman todellisuuden keinotekoista muutamista, oli yhtenä osana, että kuinka ikään kuin keittiön oven kautta hankkisin diakonin pätevyyden, sillä koulu ei kiinnostanut silloinkaan. Kun tietä muodolliseen pätevyyteen itsekseni usein pohdin, huomasin että motiivi ei ollut, että olisin tekemässäni työssä parempi, vaan että koin olevani jotain oleellista vähemmän ilman koulun penkiltä haettua pätevyyttä. Mutta sitä pohtiessani eheytyi itsetuntokin ja tein päätöksen olla vaihtoehto muodollisesti päteville työntekijöille. Kohdallani se kantoi päihdetyössä pitkälle, joista yksi merkityksellisimmistä on tasavallan presidentin myöntämä sosiaalineuvoksen arvo. Aivan erityisesti arvostan sitä hakeneita, yksittäisiä henkilöitä siksi, että hakemuksen takana ei ollut yhtään järjestöä eikä muitakaan yhteisöjä.

Mutta aivan samoin kuin koin olevani vähemmän kuin kirjanoppinut, olisin sitä kokenut ilman päihdeongelmaakin. Aikoinaan tutustuin mittavaan tutkimukseen, jonka mukaan lähes puolet psykologin koulutukseen hakeutuneista oli valinnut alan selvittääkseen omat ongelmansa. Joten kuinka moni onkaan hakeutunut koulutukseen itsetunto-ongelmien vuoksi? Kuinka paljon on muodollisen pätevyyden omaavia, joilla ei sen lisäksi ole juuri mitään muuta annettavaa tekemäänsä työhön?

Kokemusasiantuntijoiden, vertaistuen ja muodollisen pätevyyden omaavien työntekijöiden täysimääräinen osaamisen hyödyntämien ja yhteensovittaminen on äärimmäisen vaikeaa. Toinen sanoo, että et ymmärrä tätä, koska sinulle ei ole pätevyyttä ja toinen sanoo, että et ymmärrä sitä, koska sinulla ei ole omakohtaista kokemusta alkoholismista. Onkin selvä asia, että paras vaihtoehto esimerkiksi päihdetyössä olisi, että pätevyyden lisäksi olisi omakohtaista kokemusta päihteiden väärinkäytöstä. Tällä en tarkoita suinkaan, etteikö syöpälääkäri voi olla hyvä ilman omaa syöpäsairauttakin. Vaan tarkoitan, että saman sairauden läpikäynyt ymmärtää paremmin toista samassa tilanteessa olevaa.

Muodollisesti pätemättömänä kadun tai kiertoliittymän lakaisijana

Muodolliset pätevyysvaatimuksen, joita ei voi saada muuta kuin koulusivistyksen kautta ja avulla, ovat käsittämätön tapa estää kentällä olevan ammattitaidon ja osaamisen hyödyntäminen. Soppaa hämmentää lisäksi aivan liian moni taho, joilla ei ole lainkaan tärkein asia, että vanhus saa mahdollisimman laadukkaan hoidon.

Mutta toisinkin asia voisi olla. Vaikka mitä ilmeisemmin se ei sitä koskaan ole. Kansa valitsee presidentin ja valituksi tulee hän, jonka kansa työhön valitsee. Pätevyysvaatimus on siis kansan luottamus. Samoin on ministereiden ja kunnan valtuuston, hallituksen ja lautakuntien jäsenten laita. Jopa käräjäoikeuden tuomarinvalan tekevistä on enemmistö ilman mitään muodollista pätevyyttä. Joten hyvin iso osa valtakunnasta toimii ilman muodollisia pätevyyksiä.

On aivan selvä, että lähes kaikkiin tehtäviin on syytä tulevan tekijän osoittaa osaamisensa. Mutta että ainut tapa on hankkia koulusta päästötodistus, on kertakaikkisen väärä, omaan napaan tuijottava käytäntö.