Olemme sunnuntaisin pitäneet tapana mennä Hi Coffin saunalle, mutta tänään päätimme toisin. Laiskaa sunnuntaita voi viettää omalla tontillakin. Jorma vei ensin saunatarvikkeet klubitalon saunalle ja sen jälkeen uimme sinne. Meiltähän pääsee parvekkeen kautta omalle rannalle ja siitä on ehkä noin 200 - 300 metriä uintimatkaa klubitalolle.
Höyrysaunassa tutustuimme jo viime reissulla muutamiin ensimmäisiin naapureihimme. Osa heistä on ollut syksystä saakka täällä, ja nyt olemme taas nähneet uudelleen ja moikkailleet. Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta. Varsinkaan Venäjältä ja entisistä Neuvostoliiton maista kotoisin olevilla ei englanti oikein ole hallussa. Ahkeraksi kylpijäksi osoittautunut kiinalaismieskin tuli tutuksi. Hän on perheineen täällä edelleen, mutta ehkä me olemme käyneet harvemmin saunomassa, koska emme ole niissä merkeissä tavanneet.
Iltapäivällä kävimme syömässä yhdessä lähikuppiloista. Pidän ChillOutin mutkattomasta sisustuksesta. Siirtolavoja on hyödynnetty hauskasti lähes kaikissa kalusteissa. |
Myöhemmin iltapäivällä kävimme köyhien jokisuussa ruokkimassa koiria. Missään en ole koskaan nähnyt niin huonokuntoisia koiria. Tuntuu, että niillä kaikilla on joku yhteinen ihotauti, joka vaivaa niitä jo pennusta lähtien. Jokivarressa on myös paljon lapsia, joille meillä oli viemisinä pillimehuja. Sain monta kaunista kiitosta lapsilta tölkkejä ojentaessani.
Kävimme myös joen toisella puolella, jossa puolestaan on kaikkea yllin kyllin. On hienot omakotitalot, siistit puutarhat ja pulskat, kiiltäväkarvaiset rotukoirat. Ystävällinen englantilaismies esitteli oman talonsa remonttia ja laajentamistarpeita. Taloudenhoitajallekin pitää remontin yhteydessä rakentaa lisähuone. Thaimaa on vastakohtien maa.
Ennen kotiinpaluuta bongasimme Sattahipin puolella mukavan merenrantakuppilan, Drifters Beach Cafen, jossa joimme paikalliset soodat, katselimme merta ja laskevaa aurinkoa. Päätimme joskus palata tuohon paikkaan. Ties vaikka ensi sunnuntaina suuntaisimme sinne syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti