Kulkukoirien lahjontapussi

jormas. Minulle eläimet ovat tärkeä juttu, joiden edelle ei mene moni ihminen. Seuraan niiden elämää ja osallistunkin siihen ihmisen lailla. Täällä Thaimaassa varsinkin koirien. Sanailen netissä ihmisten kanssa, jotka kulkevat lenkeillään bambukeppi tai peräti etälamautin turvanaan, kun koirat käyvä kuulemma kimppuun. Ja tottahan se varmasti onkin. Sillä jos menen koirien omana reviirinään pitämälle alueelle uhoa ja pelkoa täynnä, niin toiset koirat juoksevat karkuun, toiset puolustavat aluettaan ja kolmannet peittävät pelkonsa aikamoiseen metakkaan.

Kun tätä yritän kaikkitietäville, enemmän tai vähemmän koirien vihaajille selittää. menee se huonommin perille kuin umpikuurolle koiralle. Minä kun en kuulemma tiedä mitään. Kun sitten tarjoan apuani, että mennään yhdessä katsomaan niitä koiria, niin keskustelu loppuu siihen. Miksi ihmisen on niin kovin vaikea myöntää itselleen ja muille, ettei tiedäkään kaikkea?

Yhtään ainutta poikkeusta minulla ei ole koirien käyttäytymisestä, kun pysähdyn ja kaivan esiin "kulkukoirien lahjontapussin", jossa on jotain koirille tarkoitettua purtavaa. Joskus oikein koiran ruokaa, joskus ruoka-annokseni luut ja joskus jotain muuta.

Elämääni antaa paljon sisältöä tulla koirien kanssa tutuksi ja viimein kaveriksi. On myös äärimmäisen mukavaa huomata, että joillekin ei kelpaa lainkaan pussin sisältö, vaan tärkeämpää on ystävällinen ääni ja rapsutus otsalta silmien välistä tai korvan takaa.

Koiria on täällä moneen lähtöön ja minulle tuttuja on monta kymmentä. Osa ei ole enää tallessa eikä ehkä elävänäkään, kun menen niiden kotikulmille seuraavan kerran samalla tai seuraavalla matkallani.

Aivan oma haasteensa ovat hyvinkin villit koiralaumat, joita täällä tapaa usein alueilla, jonne ihmiset vievät roskiaan. Siitä hieman "jalostuneempi" koiralauma ovat yhteisökoirat, jotka ottavat omakseen jonkun kaupan, taksiaseman, ruokapisteen ja niin edelleen. Yhteisökoiria elää myös ihmisiin tottuneissa laumoissa, jollainen Seven Seasillakin on omansa. Oikeastaan ne ovat Thaikotimme alkuperäisasukkaita, jotka olivat paikalla jo silloin, kun "maa oli autio" eikä ensimmäistäkään lapionpistoa oltu tehty Seven Seasin rakentamiseksi.