Valoa yöhön

päivis: En ole oikein sujut sanan valosaaste kanssa. Hyvin harvoin koen valon saasteeksi, sillä Suomen syksy, talvi ja vielä kevätkin ovat niin pimeitä vuodenaikoja, että valoa pitää saada aikaan tavalla tai toisella. Suomessa on omakotitalojen pihoilla alkanut näkyä amerikkalainen tapa valaista lähes kaikki paikat, joihin ulos tarkoitettuja koristevaloja vain pystyy kiinnittämään. Tosin suomalainen pihavalaistus taitaa väritykseltään olla jonkin verran amerikkalaista maltillisempaa.

Meillä ei pihavaloja juuri ole. Ovien vieressä on ulkovalot ja pihan sähkötolpassa palaa melko tehoton lamppu. Nyt ennen joulua olemme lisäksi laittaneet muutaman, lähinnä koristevalon pihaa valaisemaan.

Tämä kuva ei ole kotipihastamma. Takana näkyvästä Kämpistä voi päätellä,
että valoeläimet ja kuusi ovat Espan puistossa. Kuvan otti Liisa Strandén.

Kun maassa on hanki, ulkona tuntuu hieman valoisammalta. Tai sitten pilvien pitää olla sopivalla korkeudella, jotta lentokentän tai muiden lähitienoon suurten valolähteiden valaistus yltäisi edes vähän meillekin asti. Yleensä näin ei ole, joten pimeällä ulos mennessä on aina syytä ottaa taskulamppu mukaan.

Luulenkin, että valosaaste on sanana keksitty jossain sellaisessa maassa, jossa ei ole kaamosta.

Kun alkusyksystä ajelin aamuisin töihin lentokentän reunassa kulkevaa Katriinantietä pitkin, ihmettelin usein kiitoradan päässä seisovaa lentokonetta. Joskus kesällä se sinne ilmestyi. Syytä koneen pysyvältä vaikuttavaan pysäköintiin kentän laidalle en ole keksinyt, enkä ole löytänytkään mistään.

Myöhemmin syksyllä konetta ei enää näkynyt, mutta uskon sen edelleen olevan paikoillaan. Aamuisin on vain niin pimeää, että kentälle ei näe. Siksi odotankin kovasti ylihuomista, kun päivä alkaa taas pidentyä ja joku päivä aamulla on taas niin valoisaa, että kentälle voi nähdä. Siihen asti tervehdin ilolla lähes jokaista valosaasteeksikin nimitettävää keinovalon lähdettä.