Suomen ensimmäinen päihdetyön päiväkeskus

jormas: Suomen ensimmäinen päihdetyön päiväkeskus sai alkunsa, kun hain yksityishenkilönä Jyväskylän asuntotoimistolta asumiskelvotonta, purkutyön saanutta mökkiä alkoholistien kokoontumispaikaksi, silloin kun he sattuvat olemaan selvinpäin. Ja sellaisen myös sain. Osoitteesta Omakotikatu 1. Jälkeenpäin kuulin luovuttamisesta päättäneessä kokouksessa todetun, että "annetaan vaan se torppa Jorma Soinin porukalle, sillä jos kaikki menee nappiin, ne polttaa sen maan tasalle ja kaupunki säästää purkukustannuksetkin".

Kuin eilisen muistan ensi käyntini pihapiirissä, jossa oli myös ulkorakennus. Siinä keskelle puuliiterit, toisessa päässä aito puucee ja toisessa päässä yksi asuinhuone kannettuine vesineen. Siellä asusti minulle ja kaikille kovin rakkaaksi tullut Olga-mummu, jota elämä oli kohdellut melkoisen kovakouraisesti. Puoliso katosi sotaan ja arvatenkin lomalla alkunsa saanut tyttö kuoli kaksitoista vuotiaana jäätyään auton alle. Sen jälkeen Olga asusti ja eli yksin.

Ensi tapaamiseni oli täynnä epäluuloa, kun hän sätkä hampaissaan katseli minua alta kulmien. Epäluulo jäi, vaikka kuinka selitin ja vakuutin, että Omakotikadusta ei tule kännisten paikkaa. Vaan että on yksi ja hailee, jos tulee sinne suunnittelemaan vaikka seuraavan päivän juomisia, kunhan tekee sen selvin päin. Tästä pidimme myös kiinni. Vuosien saatossa jokainen päiväkeskuskävijä tuli Olgalle rakkaaksi ja tärkeäksi. Ja Olga meille.

Minulla oli silloin elämään pelastamani, hylätty saksanpaimenkoira Biba, joka oli aivan erityisen tärkeä Olgalle. Ja Olga Biballe. Kesäisin olimme kaupungin toisella laidalla sijaitsevassa Lehtisaaressa, jossa myös käytännössä asuin koirani kanssa saaren pihamaalla teltassa. Joskus kävi, että Biban aika saaressa tuli pitkäksi tai ikävä Olgan luo ylivoimaiseksi. Joten se ui puolen kilometrin matkan mantereelle ja kulki maitse muutaman kilometrin Olgan mökin oven taakse. Sieltä sen usein löysin, vaikka ensimmäisellä kerralla olikin aika etsiminen. Sillä en voinut silloin enkä vieläkään ymmärtää, kuinka se osasi sinne, jonne se ei koskaan ollut mennyt muuta kuin autossa.

Olga, lähes kaikki Omakotikadun kävijät, Olgan kissa ja Biba ovat päättäneen maallisen vaelluksensa. Tai oikeastaan vaellus on päättynyt fyysisenä itsenänsä, sillä mielessäni he kaikki vaeltavat edelleen. Joskus joku on tietoisuudestani vuosia kateissa, kunnes tupsahtaa jostain sydämeni syövereistä tuomaan muistoja ja niiden myötä tervehdyksensä.
Näin myös Olga, jonka haudalla kävin Päiviksen ja Niilon kanssa. Tiedän, että molemmat olisivat valloittaneet Olgan sydämen ja Olga heidän. Joten Jumalan siunaamaa vaellusta teille koko Omakotikadun väki siellä jossakin, jota en tavoita ennen kuin omakin matkani vie taivaanrannan ylisille.