"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta."
Ehkä sanat puhuttelevat minua siksi, että siskoni, kuten moni muukin läheinen ihminen on mennyt taivaanrannan ylisille. Sinne jonnekin mistä aika ei heitä enää tavoita. Usein heitä muistelen. Oma merkityksensä on silläkin, että laulu liikuttaa Päiviksenkin mieltä.
Tänä jouluna erityisesti on noussut pintaan Sylvian joululaulu. Jotenkin osa sen sanoista jäi soimaan päähäni, vaikka musiikkilähdettä ei ollut missään:"Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?"
Sylvia eli mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) on muuttolintu, joka talvehtii muun muassa Sisiliassa. Laulussa mainitaan ”häkki mi sulkee mun sirkuttajain”, mikä tarkoittaa häkkiä, johon laulun minä eli kerttunen on suljettu silmät puhkaistuna, jotta se yölaulajana houkuttelisi lajitovereitaan lentämään suoraan pyydystäjien verkkoon, minkä jälkeen niiltä otetaan kieli herkuttelijoiden syötäväksi. Topelius vastusti tätä julmaa verkkopyyntiä.
Sylvian joululaulussa kerttusen on vaikea iloita siksi, että sen puoliso on suljettu häkkiin. Siitä on tehty houkutuslintu italialaiseen tapaan. Pyydystämisen jälkeen linnun silmät on puhkaistu, ja sokean linnun viserrys houkuttelee sen lajitovereita.
Tuollainen lintujen kohtelu kauhistutti Topeliusta, ja niinpä hän Englannista saadun esimerkin mukaan ryhtyi puuhaamaan Suomeen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä, joka sitten perustettiin vuonna 1870. Yhdistyksen ensisijaisena tarkoituksena oli suojella pikkulintuja.
Molempien laulujen tekstien takaa löytyi Zachris (Zacharias, Z., Sakari) Topelius. Nyt kun Suomi viettää sadatta itsenäisyyden vuottaan, on Topelius aivan erityisen tärkeä. Sillä hän eli ja kuoli ennen kuin Suomi oli edes itsenäinen valtio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti