Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Luistelun sietämätön keveys

päivis: Vuosien jälkeen, en edes muista miten monen, nitkutin tänään luistimet jalkaan. Luistelemaan houkutti jää, joka on lumettomuuden ja pakkasten ansiosta nyt peilikirkas. Menimme kotilammelle, mutta poikkesimme myös Tuusulanjoelle. Jään vahvuutta Jorma testasi vahvalla jäätuuralla. Paksua oli.

Niilokin sai nauttia liukkaasta alustasta lähes vapaana. Sillä oli perässään noin 16 metriä liinaa, josta oli helppo napata kiinni, mikäli lammen ulkopuolella olisi ollut jotain liian kiinnostavaa.

En muistanutkaan, miten hauskaa luisteleminen on, vaikka kouluaikoina kaikkein mukavinta olikin, kun talvella liikuntatunnilla mentiin Harjulle tai Hippokselle luistelemaan. Silloin käytin vielä kaunoluistimia. Myöhemmin siirryin hokkareihin, koska en ole koskaan pitänyt kaunoluistinten piikkejä tarpeellisina. Piruetit eivät ole minun juttuni luistelussa. Eikä myöskään vauhdin lykkiminen piikeillä.

Luistelun kanssa on vähän niin kuin pyörällä ajossa: kun sen kerran oppii, taito ei unohdu. Hieman tietysti oli nytkin vuosien jälkeen kankea aloitus, mutta nopeasti pääsin juonesta kiinni. Pelkäsin, että nilkat tulisivat pitkän tauon jälkeen kipeiksi, mutta eivätpä tulleetkaan. Nauhat olisi tosin voinut kiinnittää paremmin. Ja mikä parasta: kertaakaan en kaatunut!

Päätin, että tänä talvena luistelu ei saa jäädä tähän yhteen kertaan. Pitää vain hankkia teriin suojukset, että voin laittaa luistimet jalkaan jo sisällä. Seuraava mahdollisuus mennä kotijäälle on tosin vasta ensi viikonloppuna, koska arkisin töiden jälkeen on jo pimeää. Teräsuojia varmasti tarvitsen, menenpä sitten minne tahansa muualle. Tuusulanjärvellekin taitaa jo päästä luistelemaan.

Olisi mukava kokeilla vähän pitemmän matkan luistelua. Lammella luistelu oli enimmäkseen pikkusaarten kiertämistä. Tuusulanjokea olisi tietysti hieno luistella pitemmälle, mutta sen kestävyydestä en ole ihan vakuuttunut. Enpä todellakaan haluaisi pulahtaa jäiseen veteen. Luistella tietysti voi urheilukenttien ulkojäilläkin, ja joskus jäähalleissakin on aikoja pelkästään luistelijoille.

Luistelu on hauskuuden lisäksi ihan kelvollinen liikuntamuoto. Itse ainakin koen luistellessa olevani yhtä kevyt kuin uidessa. Duodecimin terveyskirjaston sivuilta löysin lyhyen luonnehdinnan luistelun vaikutuksista:

Energiaa kuluu: 200–800 kcal/t

Merkitys terveyden kannalta: Runsaasti harrastettuna helpottaa painon hallintaa, kehittää sydän- ja verenkiertoelimistöä sekä parantaa kolesterolipitoisuuksia ja sokerinsietoa.

Muuta mielenkiintoista: Luistelua voi harrastaa hyvin monella tavalla, alkaen seurustelunomaisesta rusettiluistelusta ja päätyen meren tai järven jäällä harrastettavaan matkaluisteluun. Jälkimmäinen on tosissaan harrastettuna hiihdon kaltainen kestävyyslaji. Rusettiluistelu vastaa lähinnä näyteikkunoiden katselemista, mutta on hyvää terveysliikuntaa ainakin television katselemiseen verrattuna. Luistelu kaikissa muodoissaan on luiden ja nivelten kannalta turvallinen laji.

Ei kommentteja: