Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 30. joulukuuta 2016

Muodollisen pätevyyden vimma, osa 3

Tunnin puhelinkeskustelu tuntemattomien, muodollisesti
pätemättömien asiantuntijoiden kanssa voi maksaa 300 €/tunti
jormas: Kirjoitin viikolla aiheeseen liittyvät blogit 1 ja 2. Ja lupasin kertoa esimerkin muodollisten pätevyyksien oudoista vaatimuksista ja piirteistä.

Ollessani Jyväskylän Katulähetyksen boss, oli meillä eri tavalla työhön kuntoutumassa tai työkykyä ylläpitävissä tekemisissä parhaimmillaan lähelle sata henkilöä yhtä aikaa. Pidimme muun muassa Kankitien Ensiaskel-yksikön yhteydessä ruokalaa, jonka asiakkaita olivat edellä mainitut, mutta myös asumispalveluyksikössä asuvat aina ensisuojapalvelujen käyttäjiin saakka. Joita monet ruokapaikan omistajat eivät edes halunneet asiakkaikseen pelossa, että "se karkottaa kunnon ruokapaikan kunnon asiakkaat".

Joka tapauksessa homma toimi erinomaisesti kaikin tavoin. Alan miehet ja naiset saivat alan miesten ja naisten tekeminä kunnollisen lämpimän aterian ainakin kerran päivässä. Kunnes paikallinen ammattiyhdistys otti asian silmätikukseen ja hampaisiinsa. Se nimittäin huomasi, että kokkina meillä toimi merimiesammattikoulun käynyt laivakokki. Ja totesi, että "sillä pätevyydellä ei meillä maissa tehdä muille maksullista ruokaa". Minun päätettäväkseni ammattiyhdistysliike jätti ainoastaan sen kuinka järeitä aseita haluan heidän käyttävän painostaakseen kokin takaisin kortistoon. Vieläkin riepoo moinen.

Entäpä sitten ministerit? Mitkä ovat heidän muodolliset pätevyysvaatimuksensa? Ministerin muodolliset pätevyysvaatimukset ovat verraten väljät. Valtioneuvoston jäsenet, joiden on oltava "rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia", kutsuu toimeensa ja vapauttaa siitä tasavallan presidentti.

Vihreä Lanka on kirjoittanut aikoinaan aiheesta näin: "Ministerien pätevyyttä testaillaan kuulustelemalla hallinnonalan yksityiskohtia julkisuudessa. Outoa. Ei ministerin tarvitse olla minkään erityisalan asiantuntija, vaikka ei siitä haittaakaan ole. Politiikka on ihan oma osaamisen alueensa. Ministerin pätevyys mitataan sillä, kuinka hyvin hän pitää ministeriönsä puolia. Se edellyttää kykyä tulla toimeen muiden puolueiden ihmisten ja virkamieskunnan kanssa. Tärkein koitos on jokavuotinen budjettiriihi. Vastassa ovat valtiovarainministeriön haukat, joiden elämäntehtävä on leikata ja karsia. He nokkivat heiveröiset hetkessä hengiltä. Pätevä ministeri myös ympäröi itsensä itseään viisaammilla asiantuntijoilla. Hän kuuntelee heitä, mutta tekee sitten oman päätöksensä, runnoo sen läpi hallinnossa ja puolustaa sitä julkisuudessa."

Suomessa on joissakin kunnissa käytössä kunnan- tai kaupunginjohtajan sijaan pormestarimalli apulaispormestareineen. Tähän malliin ensi vuonna siirtyvät muun muassa Helsinki ja kotikuntani Tuusula. Palkkaa pormestari saa Helsingissä paljon enemmän kuin ministeri ja Tuusulassakin ministerin verran. Mutta entäpä sitten pätevyys moiseen pestiin? Niitä ei ole lainkaan. Tuusulassa kuntalaisten valitsemat valtuutetut ovat päättäneet, että pormestari valitaan valtuutetuista. Joka tarkoittaa, että päästäkseen ehdolle pormestariksi, on saatava kuntalaisten kannatus kunnallisvaaleissa niin, että tulee valituksi valtuutetuksi. Siinä kaikki. Tuusulassa muutos taitaa olla kunnan historian merkittävin yksittäinen vallan siirto kuntalaisille. Josta ei olla lainkaan samaa mieltä. Siitä, muodollisesta pätevyydestä ja muustakin aiheeseen liittyvästä taidan kirjoittaa vielä yhden blogin ylihuomenna.


Ei kommentteja: