jormas: Toissapäivänä innostuin kirjoittamaan otsikon mukaisesta aiheesta, jota lupasin jatkaa tänään, sillä innostuin hieman liikaa. Samassa tolpassa tien viitan kanssa on vaimolta syntymäpäivälahjaksi saatu "tie päättyy" liikennemerkki. Ehkä muistutuksena myös minulle itse kunkin tien päättyvän jossain vaiheessa. Että elä varoen ja mielellään niin, jottei tarvitsisi kulkea omia jälkiä kovin usein takaisin. Vaan riittäisi uusia polkuja tallattavaksi. Samoja jälkiä palaamista voisi ehkä joissakin tapauksissa sanoa katumiseksi.
Mutta varsinaiselle kylälle pihamme läpi yrittävät eivät kyseistä eikä muitakaan tiemme varrella olevia infoja tai toista liikennemerkkiä ymmärrä tai usko. Vaan seisovat peltilehmineen pihassamme kettingin takana ihmettelemässä, että miten tässä näin kävi ainoana selityksenään, että kun Google näytti sitä tai tätä. Joskus omien teidensä kulkijoihin pihamaallamme hiillyn ja sanon, että hyppäätkö kaivoon tai ajatko seinään, jos GPS niin neuvoo.
Postilaatikossa on myös sinivalkoinen kyltti, johon mielistyin, kun sen Omia polkuja kulkevien kaupalta evakoin. Siinä lukee: "TULET AINA OLEMAAN YSTÄVÄNI, KOSKA TIEDÄT AIVAN LIIKAA". Minusta se sopi postinkantajalle kuin karvalakki pakkassäähän, vaikka huomasinkin, että kaikki eivät aasin siltaa eivätkä mitään muutakaan yhteyttä oivalla. Mutta Touholan perheessä asia ymmärretään samoin kuin meilläkin.
Sitten tienristeyksessä keikkuu kesäisin amppeli kukkineen, jonka yksi pihaamme "eksynyt" autoilija vei mukanaan. Hän nimittäin sydämistyi antamastani palautteesta kotirauhan rikkomisesta, jonka voi syyllistyä myös toisen pihaan luvatta tunkeutumalla. Jäljitin auton rekisterinumeron perusteella kyseisen hiipparin työnantajan ja kirjoitin sivuillemme ilkeän blogin. Sitten linkitin sen mainitun vesselin firman pomolle ja kerroin mitä olen tehnyt, sillä kyseessä oli turvapalveluja myyvä yritys. Ja ei aikaakaan, kun soitti auton omistaja, joka olikin lainannut auton kaverilleen. Sanoi, että hän saa kenkää firmasta, jos en poista blogiani, joka kuulemma kaataa pienen yrityksen. Lupasin poistaa tai muuttaa blogia, jos amppeli ilmestyy takaisin tai uusi sen tilalle. No, vanha tuli takaisin, jossa samalla selvisi, että kyseinen vesseli oli sen tosiaan nyysinyt.
Talvisin kesäamppelin paikalla keikkuu usein elävällä tulella varustettu lyhty. Nyt sitä on koristanut myös Sininauhaliiton Syysrasteilta 2016 evakoimamme harmaa kasvi, mikä sitten lieneekään. Hieno saksankielinen nimi näyttää purkissa olevan.
Nyt huomaan, että aiheesta taidan kirjoittaa ylihuomenna vielä kolmannenkin blogin. Joten toden totta, tikusta saa asiaa tai sitten postilaatikkomme ympärillä on tapahtunut melko lailla yhtä jos toista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti