Kyllä vähälläkin pärjää

päivis: Jorma kirjoitti eilen perunanhakumatkastamme Tyrnävälle. Teko ei ollut erityisen taloudellinen, eikä sen pitänyt sellainen ollakaan. Olipahan vain tarkoitus vähän matkustella kotimaassa ennen töihin paluuta. Matka jatkuu vieläkin ja jonkinlaisena vastapainona perunanostollemme luin tämän päivän Hesarista puolihuolimattomasti mielipidekirjoituksen siitä, että köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti.

Olen tuosta terveellisen syömisen liiasta kalleudesta eri mieltä. Ja kun vielä tänään Yle toisti radiossa useammankin kerran tekemäänsä juttua nuoresta miehestä, joka paitsi sanoi (ehkä vähän provosoiden) jäävänsä eläkkeelle 35-vuotiaana, ilmoitti myös, että päivän ruoat saa kolmella eurolla, oli syytä vähän syventyä asiaan.

Onnistuin käväisemään tuon miekkosen blogisivuilla, mutta kun olisin alkanut lukea juttua noista kolmen euron hintaisista päivän sapuskoista, huomasin, että blogi on tainnut kaatua. Veikkaan että sivuilla on parhaillaan liikaa kävijöitä. Ketäpä ei kiinnostaisi varhainen eläköityminen ja lähes ilmainen syöminen. Ruokajonossa seisomisesta tuossa väitteessä ei uskoakseni kuitenkaan ollut kyse. Ja varhaisessa eläköitymisessäkin ideaan liittyy vähän korkeatasoisempi bisnesajattelu.

Vaikka en vielä päässyt kiinni p.ohatta-bloggaajan ajatuksista, löysin linkin ja sivusto, jossa joku amerikkalainen kokki oli haastanut itsensä selviämään viikon ajan aterioilla, joiden hinnaksi tuli vain alle 90 senttiä per annos. Kaiken kukkuraksi hän teki syötävää, jota sivuilla kehuttiin erinomaiseksi. Ei siis mitä tahansa lenkkimakkaramoskaa tai alemyyntiin päätyneitä eineksiä.

Itse olemme matkallamme syöneet kolmesti ulkona. Jokaisella kerralla lautasellani on ollut ranskalaisia tai vastaavia perunoita. Niistä jonkun enemmän tai vähemmän terveellisen lisukkeen kanssa on pitänyt maksaa noin kymmenen euroa per ateria. Koska jo olin kurkkuani myöten täynnä ranskanperunoita, on ollut mukava kahtena päivänä syödä itse tehtyä ruokaa. Sen perustana ovat olleet Tyrnävältä ostamamme perunat. Onpa ollut melkoisen perunavoittoinen viikko.

Jääkaapissa on muutakin kuin valo.

Tämän päiväisen syömiseni hinnasta voisi yrittää tehdä jonkinlaisen laskutoimituksen.

Aamulla keitin kaurapuuroa. Se ei paljoa maksa. Yksi annos ei taida olla kuin ehkä 20 senttiä. Kaapissa sattui olemaan halpoja Lidlin hiutaleita. Annokseen laitoin lisukkeeksi puolikkaan banaanin (30 senttiä ehkä), jonka joukossa oli ripaus itse poimimiani mustikoita, jotka onnistuin eilen löytämään. Aamukahvitkaan eivät kotona keitettynä maksaneet paljon mitään (ehkä 20 senttiä), vaikka meillä päivittäin juodaankin luomukahvia. No jaa. Mitähän pari leipäviipaletta, ripaus margariinia, muutama juustosiivu ja yksi tomaatti mahtoivat maksaa? Varmasti hinta jää alle euron.

Nyt päästään sitten niihin perunoihin. Keitin koko pussillisen. Syötyämme jäi vielä monta perunaa jäljelle myöhemmin paistettavaksi tai salaattiin laitettavaksi. Pussin hintalapun mukaan potut maksoivat 3,31 €. Oho. Aika kallista. Pirkan kilon varhaisperunapussi olisi maksanut alle euron. Söin tyrnäväläisiä ehkä yhden euron edestä.

Lisukkeena olleen itse tehdyn salaatin hinta voisi olla vaikka 50 senttiä. En ala laskea, mutta tiedän, että Jokilaaksossa se ei maksaisi sitäkään, koska siellä kasvihuone pukkaa salaatiksi soveltuvia vihanneksia. Vain kreikkalaista juustoa pitää ostaa kaupasta.  Olisin voinut juoda vettä, mutta kun en sillä hetkellä tullut miettineeksi ruokakuluissa säästämistä, naksautin auki Lidlin alkoholittoman oluttölkin. Siinä meni kurkusta alas arviolta 50 senttiä.

Illemmalla paistoin ison satsin lettuja, jotka söimme kaikki. Käytin valmista lettujauhetta, johon piti lisätä vain vesi. Hinta per annos oli ehkä 70-80 senttiä. En pussia ostaessani kiinnittänyt hintaan huomiota, mutta tuskin erehdyn kovin paljon. No sanotaan, että annokseni maksoi euron. Ja taas arviolta 50 sentin arvosta kului kaupan mansikkahilloa, jota tuunasin itse poimituilla mustikoilla. Tänään löysinkin hyvän mustikkapaikan Pitkäniementien varrelta.

Äh. Saisinko tuosta jonkun yhteenlaskun aikaiseksi? Suunnilleen päivän syömisiin kului viisi euroa tai vähän yli. Tai vähän alle. Jos tavoitteena olisi ollut hieman terveellisempi syöminen, ehkä aterioiden sisältö olisi ollut jonkin verran erilainen, mutta varmasti sekin olisi onnistunut viidellä eurolla. Mikä ettei kolmellakin.