Tyrnävän perunaa, Seppo Similää ja yhteiskuntavastuuta

Seppo Similään tai ainakin hänen taiteeseensa kannattaa tutustua

jormas: päivis kirjoitti jokunen päivä sitten pikku kesäreissumme taidepainotteisuudesta. Näin tällä kertaa on, sillä poikkesimme myös tapaamassa Seppo Similää, jota taiteesta täysin ymmärtämättömänä arvostan kuvataiteilijoista eniten. Hänen aikaansaannoksiaan voi käydä kurkkaamassa edellä olevasta keltaisesta linkistä. Toinen ketä arvostan, on Stenvall ankkatauluineen. Toki hän on nykyisin paljon muutakin kuin ankkamaalauksia. Joita Similä sanoi suttuisiksi töherryksiksi.

Tyrnävältä ei löytynyt kevytperunaa

Mutta niin tai näin, ehkä taiteilijat eivät kovin helposti muita saman alan tekijöitä arvosta. Irwin Goodman, jonka tunsin melkoisen hyvin, ei esimerkiksi sanonut ymmärtävänsä Juicen tekemää musiikkia lainkaan. Sanoi niitä lauseiksi ja lauselmiksi ilman ensimmäistäkään sävellystä.

Mänttä taiteineen oli ehkä tällä reissulla päiviksen ykkösjuttu, johon toin omia mausteitani mukaan. Kuten perunat. Viime talvena nimittäin luin kevytperunasta, jota ei tuntunut saavan mistään. Kevytperunoissa on 30 prosenttia vähemmän hiilihydraattia ja siten myös 30 prosenttia vähemmän energiaa kuin tavallisissa perunoissa. Muuten ravintoarvot vastaavat kutakuinkin normaalin perunan arvoja. Perunaa ei ole kevennetty poppakonsteilla vaan viljelyprosessissa vain tehdään valintoja, jotka tähtäävät perunan matalaan tärkkelyspitoisuuteen. Ensin valitaan lajike, jossa on luonnostaan vähän tärkkelystä. Sitten valitaan tietyn kokoiset siemenperunat, istutetaan ne tietynlaiseen maaperään ja tietyllä tiheydellä. Lannoituskin poikkeaa hieman normaalista. Kun kasvukausi on loppumaisillaan, sadon tärkkelyspitoisuuden kehittymistä seurataan. Kun tärkkelystä on noin 10 prosenttia, varsisto katkaistaan, minkä jälkeen perunoiden kasvu loppuu.

Tältä kertaa päivis maksoi yöpymisemme

keräämällä pussillisen muiden roskia

Näitä siis lähdettiin metsästämään minnepä muualle kuin äitini syntymäkuntaan, kuuluisaan perunapitäjään Tyrnävälle. Aika outona pitivät tuotetta sielläkin, joskin joku oli kuullut siitä puhuttavan. Joten me tiesimme enemmän ja löysimme tilankin, jossa sitä viljellään. Vaan viljelijä oli huitaissut perheineen mökille viikonlopun viettoon, joten meillä jäi kevytperunat saamatta. Monilla matkan varrella oli kuitenkin hauskaa, kun kerroin, että ollaan perunanhakumatkalla. Että joskus on tullut haettua viinaksiakin kohtalaisen matkankin päästä, joten mikä ettei parin kilogramman perunapussin perässä voi ja kannata ajaa 600 km ja saman verran takaisin.

Myös kalamiehissä tai -naisissa on ympäristön sotkijoita

Tai tässä tapauksessa vielä enemmän, sillä hetken oivalluksesta päätimme kiertää saman tien myös koko Oulujärven. Ja pikkuisen pienempiä teitä muutenkin alas.

Yhtään yötä emme ole reissullamme viettäneet leirintäalueilla eikä muutenkaan palvelujen tai sähkön ääressä. Matkakotimme on varustettu tupla wc-säiliöillä sekä samoin harmaan- ja juomaveden säiliöillä sekä aggregaatilla, joten hevin emme muiden huoltopisteitä Matkakotimatkoillamme tarvitse.

Suomessa ja monessa muussakin maassa saa yöpyä monessa paikassa yhden yön, jota olemme tottuneet myös käyttämään. Vaikka emme leirintäalueita käytäkään, maksamme yöpymispaikkakunnalle tavallamme.

Tätä iltatuimaan kirjoittaessani olemme jo Keski-Suomessa, tarkemmin Päivis Placeksi ristimässämme paikassa. Pyykkikone pitää omaa elämäänsä, varhaisperunat porisevat kattilassa ja saunaa lämpiää. Kun katsoo ikkunasta mihin suuntaan tahansa,  näkyy Nurminen-järvi, joka tänä iltana kutsuu meitä myös uimaan. Veden lämpö näyttää olevan 24.