jormas: Tottakai olen sitä mieltä, että ympäristöstä on pidettävä hyvää huolta. Se ei nimittäin ole mahdollista, että jätän tuleville sukupolville tukun rahaa ja sanon, että ostakaa näillä uusi pallo. Mielelläni näkisin ja kokisin niin, että kukin huolehtisi vähintään omistaan, mutta pikkuisen enemmänkin. Nosta roska päivässä jne. Moni voi ajatelle, että höpö höpö. Mutta jos kunnassamme on omia kuntalaisia 30 000, jotka voisivat nostaa roskan päivässä, tekisi se vuodessa yli 10 miljoonaa roskaa. Ja vierailijat päälle. Tämän opettaminen ja juurruttaminen olisi lähdettävä kodin lisäksi viimeistään päiväkodista ja jatkuttava läpi koulun sekä armeijan.
Vaan usein asia on toisin, jonka mekin olemme saaneet kokea kotinurkilla, mutta myös pitkin muuta Tuusulaa. Liian moni ajattelee, että kun oma roska- tai jäteläjä on pois silmistä, se on hoidettu. Valitettavan usein toisen maalle.
Eräänkin kuorman olemme näitä toisten ja yllättävän usein kunnan mailta keränneet. Se onkin ehkä tärkein yhteisvastuun tekemisen muotomme tällä hetkellä. Tähän vapaaehtoisen vastuunkantamisen muotoon ei kotikuntani osallistu haluamallani tavalla. Se ilmeni, kun kyselin kunnalta paikkaa minne voisin viedä keräämäni roskakuorman, että minun ei tarvitsisi itse kuljetuksen lisäksi maksaa myös jätemaksuja. "Ei ole kunnalla tällaista palvelumuotoa kuntalaiselle, vaan omalla kustannuksella Järvenpäähän", sanottiin kunnasta minulle. Vastaus oli samaa luokkaa kuin kansalaiselle, joka oli kysynyt VR:ltä, että voisiko Tampereen juna Kivikylään lähteä vähän myöhemmin, jotta siihen ehtisi teatterin iltanäytöksen jälkeen. Vastaus oli kysyjälle, että "kannattaa ehdottaa teatterille, jotta aloittaisivat esityksensä aiemmin".
 |
| Puolen vuosisadan jälkeen tämä on ympäristöriski |
Nyt olen kiinnittänyt huomiota kunnan innostukseen täyttää kansan suussa Firan montun nimellä kulkeva vesilampi, joka on ollut monen kansalaisen päivän retken kohteena vuosikymmenten ajan. Intoa tämän "saastepesän" peittämiseen on nyt muillekin jaettavaksi, sillä ihmiset ovat uutisten mukaan uittaneet siellä itsensä lisäksi myös koiriaan ja jopa hevosia. Alun alkujaan kyseessä on Ruduksen hiekkakuoppa, joka on ollut uimapaikkana reippaan puoli vuosisataa.
Silloin kun olin kakara, vesi oli kirkasta eikä pohjavesien saastumisesta puhuttu mitään. Soraa kaivettiin ja myytiin tarvitseville niin syvältä veden pinnan alapuolelta, kun kaivurin kauha ylti. Siksi tuli myös uimapaikkoja. Mutta toista se on nykyisin. Että oikein koiria uitetaan vedessä.
 |
| Tänne kuuluu joidenkin mielestä tyhjentää vessa |
Hyrylän lähimaastossa on hiekkakuoppia, joissa oli oivia uimapaikkoja, oli useita muitakin. Puhuttiin Valon montusta, joka tosiasiallisesti oli Valon ja Lemmelöiden hiekanottopaikoilla. Olipa rannalla Lemmelöiden pieni saunakin, jota kateellisena katseltiin. Nykyisin puhutaan Urheilukeskuksen montusta. Mutta vuosien saatossa on siellä ollut koiria ja hevosia pahempiakin saastuttajia. Nimittäin ihmisiä. Hiekkakuopan reunalla sijaitsi Tuusulan kunnan kaatopaikka, jonne kipattiin surutta kaikki mahdollinen kotien ja työpaikkojen nurkista. Puhumattakaan Partekin ontelolaattatehtaan raakeista ja muusta jätteestä. Mutta ei kyseisen uimapaikan saastuttaminen siihen loppunut. Me älyn jättiläiset kippasimme viime kesänä rannalla olleet käymälät veteen. Kyseisestä uroteosta voitte lukea vaikkapa
tästä. Aika pitkään saa hakea eläintä, joka ihmisen lailla tietoisesti paskoo omaan tai kaverin uimaveteen.
 |
| Häklin uimapaikan hyppytorni on nuorten mieleen |
Aivan oma lukunsa on niin sanottu Häklin monttu, joka onkin kovasti suosittu uimahyppytorneineen. Muistelen, että suosittu aivan sinilevään saakka. Tuusulan pitäisi panostaa paljon enemmän kyseisiin, ihmisten toimesta syntyneisiin luonnon uimapaikkoihin. Nimittäin Suomea kierrellessä on silmiin sattunut tosi hienosti hoidettuja keitaita. Luulisi, että nykyisellä tekniikalla voisi veden puhdistaminenkin vaikkapa suodattamalla olevan kovastikin kuntalaisten mieleen. Sillä kunnan tehtävä on olla kuntalaisia eikä itseään varten. Pitäisi myös nähdä, että jos ei itse jotain harrasta, voisi toistenkin harrastusta ja viihtymistä olla silti edesauttamassa yhtä intohimoisesti kuin sitä omaansa. Vaikka vain työnsä puolesta.
 |
| Orikorven uimapaikalle ei tarvittu koiria eikä hevosia saastuttamaan |
Mutta vielä neljäskin sorakuoppa meillä oli, jossa vesi oli niin neitseellistä, että sitä saattoi huoletta vaikka uidessaan juoda. Se oli Jäniksenlinnan kupeessa ollut Orikorpi, jonne moni ei osannut eikä moni sitä tiennyt. Varsinkin, kun tieto sen olemassaolosta taisi kulkea vain kuntalaiselta toiselle. Väkeä siellä oli kesähelteelläkin niin vähän, että uima-asua ei ainakaan muiden vuoksi tarvinnut kantaa mukanaan saati laittaa päälle. Kyseinen uimapaikka täytettiinkin hiekalla yhtä hiljaisesti kuin se oli syntynytkin.
Yksi Hyrylän seudun ainutlaatuisuus ovat olleet valtakunnallisestikin merkittävästä soranotosta syntyneet uimapaikat, joita kannattaisi vaalia. Sillä mitä paremmin me kuntalaiset kunnassamme viihdymme, sitä paremmin me voimme ja sitä vetovoimaisempi kuntamme on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti