Riippuvuus

jormas: Aina silloin tällöin pohdin riippuvuuksia. Yksi syy siihen on, etten ole koskaan ymmärtänyt miksi päihdehuollon merkittävät toimijat, kuten esimerkiksi A-klinikkasäätiö ja Sininauhaliitto tutkivat ja panostavat muutenkin melkoisesti peliriippuvuuteen. Tai nurjalla mielellä ymmärrän, sillä pääosin ne tutkivat nimenomaan rahapeliriippuvuutta, jota rahoittaa eniten Raha-automaattiyhdistys. Eli rahaa on tarjolla kyseiseen työhön melko tavalla.

Huomattavasti suuremman huomion ansaitsisi sellaisen peliriippuvuuden tutkiminen, josta ainakin osa tulee siitä, kun joku kokee itsensä yksinäiseksi, syrjäytyneeksi, syrjäytetyksi tai kiusatuksi. Yksilöimättä meillä on useita ihmishenkiä vaatineista teoista lukuisia esimerkkejä mitä voi ja tapahtuu, kun joku kokee olevansa todellisessa elämässään itsensä ja muiden silmissä nolla, mutta netissä ja nettipeleissä maailman paras voimamies tai -nainen ja itsevaltias. Mutta kun tätä riippuvuutta eivät aiheuta rahapelejä ja pelirahoja jakavat kaalimaan vartijat, ahvenanmaalainen Paf, mannersuomalainen Ray, Veikkaus eikä Hippos, niin se ei taida heitä suuremmin kiinnostaakaan.

Kun puhutaan riippuvuuksista, tulee usein mieleen niiden kielteiset vaikutukset. Puhutaan päihdeongelmasta, peliriippuvuudesta ja vaikka mistä, jotka tuovat elämäämme kielteisiä sävyjä. Olisiko käyttämätön voimavara, jos emme pyrkisikään eroon riippuvuuksista, vaan hoitomuotona yrittäisimme vaihtaa ne toisiin riippuvuuksiin? Niihin, joista juuri kukaan ei kärsi, vaan peräti päinvastoin. Voisiko olla riippuvainen terveellisestä syömisestä, liikunnasta, painonhallinnasta, hyvistä harrastuksista, opiskelusta, itsensä kehittämisestä ja niin edelleen?

Minulla on ollut elämässäni kaksi suurta intohimoa, joista kumpikaan ei ole ollut raha eikä vieraat tai tutut naiset. Intohimojani riippuvuuteen saakka ovat olleet ensin viina ja sitten viinattomuus. Molemmista olen nauttinut. Mutta jos en olisi vaihtanut päihderiippuvuutta riippuvuudeksi päihteettömyydestä, olisin jo ajat sitten ollut manan mailla tai taivaanrannan ylisillä. Siis jossakin siellä päin, jonne sanoo menevänsä se tai hän, joka sanoo ettei riipu kuin Kristuksessa. Mitä se sitten täällä maallisessa elämässä mahtaa tarkoittaakaan.