päivis: Muutama päivä sitten kirjoitin aiheesta carpe diem. Silloin olin vähän pettynyt siihen, kun ei ole ollut oikein mitään mihin tarttua - tai kun ei ole tullut tartuttua. Otin opikseni.
 |
Tässä todistuskappale siitä, että olen saanut Jorman
raahattua taidemuseoon. Kuvauskohteena Jormalla
on Ron Mueckin loistava Pariskunta varjon alla. |
Oikeastaan tämä tapahtui jo viikkoja sitten, kun taisimme katsoa televisiosta kulttuuriuutista Sara Hildénin taidemuseon uudesta Ron Mueck -näyttelystä. Tai vaihtoehtoisesti luimme näyttelystä Hesarin kulttuurisivuilta. Ne sivut Jorma yleensä kääntelee nopeasti. Nyt kuitenkin kuulin ihmeellisen lauseen (olimmepa sitten television tai kulttuurisivujen äärellä): "tuon näyttelyn minäkin voisin käydä katsomassa".
Kun ehkä noin viikko sitten huomasin Jorman viivähtävän poikkeuksellisen pitkään uudistuneesta Tampereen Lenin-museosta kertovan Hesarin jutun parissa, silloin ymmärsin että nyt on se hetki. Tartu tähän! Carpe diem.
Eilen, kun olimme lähdössä Laukaaseen, Smart-automme nokka käännettiinkin nelostien sijaan Hämeenlinnan väylälle ja kohti Tamperetta. Ilmoitin rauhallisesti, että kun kerran sanoit noin ja toimit näin, nyt poiketaan Hildénillä ja Lenin-museossa. Niin helposti se kävi.
 |
| Tässä todistuskappale nro 2. On käyty myös uudistetussa Lenin-museossa. |
Tampereelta ajoimme vielä Keuruun kautta Jyväskylän suuntaan. Matkan varrella bongasimme tietysti Keuruun vanhan kirkon ja uudemman kirkon sekä UNESCO:n maailmanperintöluetteloon merkityn Petäjäveden vanhan kirkon. No niitä katselimme vain auton ikkunasta, mutta melkoinen kulttuuripläjäys eilinen kuitenkin meille oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti