Omia polkuja kulkevien kivijalkakauppa ja kohtaamispaikka

jormas: Omia polkujen kulkevien kauppa koki elämänsä toiseksi suurimman mullistuksen, kun menetimme toisen kerroksen käytössämme olleista tiloista. Suurin mullistus oli, kun saimme tilat viime kesänä. Mutta en osaa oikein surrakaan, sillä kerros, noin 50 m2 oli täynnä sinällään hyväkuntoisia vaatteita ja kenkiä. Joita ei mennyt tarpeeksi kaupaksi, jotta kerros olisi kyennyt maksamaan edes lämmityssähkölaskunsa. Vaikka apuna oli oikein hyvä ja kaunis kaakeliuuni. Yhtään meille annettua vaatetta ei kuitenkaan mennyt hukkaan, vaan jokaisen elinkaari jatkuu, joidenkin kohdalla ulkomailla saakka. Lahjoitimme nimittäin kaikki Samaria ry:lle.

Mutta nyt on palattu lähtöruutuun ja Omia polkuja kulkevien kivijalkakaupasta ja kohtaamispaikasta on tullut taas aito kivijalkakauppa. Tänään olin Päiviksen kanssa pitkästä aikaa puuhastelemassa koko perjantain aukioloajan sekä keskustelemassa ihmisten kanssa "kauppapaikalla" ja toki myymässäkin jotain. Peräti 4 euron edestä. Samalla tutustuin uuteen yläkerran vuokralaiseen, joka vuokrasi kauppamme toisen kerroksen rakennusmiehilleen asuinsijaksi.

Omia polkuja kulkevien kaupan ensisijanen tarkoitus ei ehkä edes ole kaupan tekeminen, vaan hyvän mielen tuottaminen. Aika usein siinä onnistummekin, sillä varsin harvoin kukaan paikalla piipahtanut lähtee huonommalla mielellä pois kuin tullessaan. Hyvää mieltä tuotamme myös koirille, joiden joukossa on paljon myös vakituisia kävijöitä. Päästäkseen kaupalle, jotkut nelijalkaiset ystävämme oikein tempovat hihnaa, jonka toinen pää on kytketty koirien ihmispalvelijoiden käteen. Joskus koira saa lelun mukaansa, joka joillakin säilyy ehyenä kotiin saakka. Ja joillakin saatu tai ostettu koiran lahja pysyy käyttökunnossa 10 sekuntia.