Eläkkeellä oloa opiskelemassa

päivis: Olen suunnilleen kolmannen osa-aikaeläkejakson puolivälissä. Kuuden viikon sijaan olen eläkkeellä vain viisi viikkoa. Puuttuvan viikon siirrän kesäloman yhteyteen. Siirtäminen johtui osittain työtilanteesta: oli parempi jäädä eläkejaksolle viikkoa myöhemmin. Toinen syys oli se, että mahdollisesti Seven Seas valmistuu kesäkuussa ja Thaimaasta tulee kutsu ottaa asunto vastaan. Silloin olisi yksi viikko enemmän aikaa puuhastella asian parissa. Pidämme kutsun saapumista kuitenkin edelleen melko epätodennäköisenä. Luultavasti valmistumisajankohta on vasta syksyllä.

Minulla oli joitakin suunnitelmia eläkejaksoa varten. Ajattelin, että tekisin jotakin sen sijaan että vain heräisin aamulla katsomaan mitä päivä tuo tullessaan. Toisin kävi. Päivät ovat olleet niin täynnä kaikenlaista puuhaa, että aikaa millekään projekteille ei oikein olisi ollutkaan. Sellaisia ovat nämä eläkeläisen kiireet.

Kohtaamiset Birgitta-lampaan kanssa ovat olleet osa eläkepäivien ohjelmaa.

Laitoin työsähköpostiini automaattivastauksen, jossa kerron olevani opettelemassa eläkkeellä oloa. Sen mahdollisuudenhan osa-aikaeläkkeellä olo parhaimmillaan tarjoaa. Jo se, että sanoo olevansa eläkkeellä, tuntui aluksi vaikealta. Olen sen kynnyksen nyt ylittänyt. Kun olen osa-aikaeläkejaksolla, sanon olevani eläkkeellä.

Hesarissa oli tänään juttu, jossa käsiteltiin eläkkeelle jäämistä. Siinä kerrottiin, että eläkkeellä olo voi pahimmillaan tuntua siltä kuin joka päivä olisi sunnuntai. Toisin sanoen, ei ole oikein mitään tekemistä. Juttua varten haastatellulla naisella tosin näytti olevan paljonkin touhua tyhjien päivien täytteeksi: opintoja yliopistossa, kuorolaulua, joogaa, mentorointia. Silti hän huomautti joissakin tilanteissa menettäneensä uskottavuutensa, koska on eläkkeellä. Statuksen muuttuminen työelämästä lähdön jälkeen tuntui omituiselta.

Eläkkeelle jääminen ei siis ole ihan kivuton asia, vaikka moni taitaa eläkkeellä jäämistä kovasti odottaakin. Suurten ikäluokkien eläköityminen on ollut hyvä markkinarako myös eläkeläisyyttä käsittelevälle kirjallisuudelle. Hesarin jutussa viitattiin "Hyvillä mielin eläkkeelle" -nimiseen Sirpa Taskisen kirjaan.

Psykologi Taskinen väittää, että jokaiselle eläkeläiselle tulee jossain vaiheessa alakulon tunne. Hänen mielestään eläkeläisen kannattaakin suunnitella elämäänsä niin, että aina on jotain menoja odotettavissa. Joka päivälle siis jotain pientä täytettä kalenteriin. Itselläni kalenterimerkinnän ansaitsevia menoja on ollut melko vähän. Toisaalta se on tuntunut ihan mukavaltakin. Olen huomannut nauttivani ihan tavallisista arjen hetkistä ja paikallaan olosta. Kun on lupa vain olla.

Sirpa Taskisen kirjan mukaan eläkeläisen elämä muodostuu usein neljästä lohkosta: terveyden vaalimisesta, ihmisenä kasvamisesta, itsensä toteuttamisesta ja resurssina toimimisesta. Kuinkahan moni tosiaan huomaa vasta eläkeiässä, että omaa terveyttä olisi pitänyt alkaa vaalia jo vuosikymmeniä sitten. Ja onko jo myöhäistä aloittaa kasvu ihmisenä? Kuinka monta ihmissuhdetta esimerkiksi on tullut pilattua, jos ihmisenä kasvu on jäänyt alkutekijöihinsä? Itsensä toteuttamisen mahdollisuuteen taas moni ei ehkä eläkeiässä enää usko, koska aika tavallinen ajatus taitaa olla, että vanhemmalla iällä uuden oppiminen on turhan vaikeaa.

Resurssina toimimiseen eläkeläiset sentään ovat usein valmiita. Jopa niin valmiita, että omalle elämälle ei enää ole ollenkaan aikaa, kun pitää ottaa vastuu lapsenlapsista.