Sininauha, Siniristi, Blue Ribbon ja Blue Cross

Otsikon Siniset tarkoittavat montaa eri asiaa. Eniten tilaa on saanut päihdehuollon ja raittiustyön, useammassakin maanosassa jalansijaa saanut kokonaisuus, joka Suomessa yhtä tiedossani olevaa poikkeusta lukuun ottamatta kuuluu samaan perheeseen, Sininauhaliittoon. Mainitsemani poikkeus on Helsingin Sininen Risti, joka ei taida enää toimiakaan eikä liene koskaan kuulunut mihinkään suurempaan kokonaisuuteen.

Toinenkin poikkeus Suomessa on. Se tuli julkisuuteen alla olevalla uutisella: "Suomeen on Satakunnan Kansan mukaan perustettu uusi hyväntekeväisyysjärjestö, joka keskittyy auttamaan kotimaan vähävaraisia. Sen nimi on Sininen risti ry. Järjestö ilmoittaa olevansa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Sen kantaviin voimiin kuuluva luvialaismies on SK:n mukaan toiminut Satakunnan Perussuomalaisten riveissä, Muutos 2011-puolueessa ja Luvian kunnallispolitiikassa." Tämän järjestön en tiedotteestaan huolimatta usko saavan nimeään Suomessa läpi.

Maailmanlaajuisesti ajatellet Sininauhakirjo onkin laajempi. Minä kerron tarinan 1800-luvun lopulla perustetusta eläinten hyvinvointiin perustetusta järjestöstä Blue Crossista. Tai oikeastaan kissasta, joka sai sen myöntämän huomionosoituksen.
Toukokuussa 1948 brittien merivoimiin kuuluvan aluksen komentaja Bernard Skinner löysi Hongkongissa kadulta kollin, jonka vei laivaansa antaen sille nimeksi Simon. Kissa sopeutui nopeasti armeijaan, ehkä sen kuriinkin sekä merielämään kohoten miehistön arvostamaksi jäseneksi.

Luulen, että kuvan kissa ei liity tarinaan

Sitten syttyi Kiinan sisällissota ja Amethyst-alus määrättiin Jangtsejoelle, jossa sen oli määrä evakuoida Kiinassa olevia brittejä. Laivan ja Kiinan puna-armeijan välille syttyneessä tulitaistelussa miehistön jäsenistä 17 kuoli, komentaja Skinner heidän joukossaan. Monet haavoittuivat, myös Simon, joka sai useita sirpaleita kehoonsa. Simonin ei uskottu selviävän, mutta muutaman päivän kuluttua kissa nilkutti kannelle. Sen urheus antoi miehistölle uusia voimia.

Laiva oli saarrettuna kolme kuukautta. Jo alkupäivinä rotat alkoivat vallata laivaa, verottivat ruokavaroja, purivat öisin miehistön varpaita ja muodostivat vakavan tautiuhan. Simon oli elementissään. Se tappoi tunkeilijoita yötä päivää ja pääsikin tilanteen herraksi.

Kun laiva viimein pääsi Britanniaan, Simon joutui karanteeniin. Työn ja vammojensa uuvuttamana se kuoli kolme viikkoa myöhemmin. Se haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin. Kuolemansa jälkeen Simon palkittiin ”eläinten Victorian ristillä” eli Dickin-mitalilla, Blue Cross -järjestön mitalilla, Amethystin muistomitalilla ja kissamatruusin (able seacat) arvolla.