Ruotsinkielisten keskellä

päivis: Kirjoitin joku aika sitten, että nyt olen muodostanut kantani "pakkoruotsiin". Päätin olla sitä mieltä, että ruotsin opiskelun pitäisi olla vapaaehtoista. Mielipide lähestulkoon tippui taivaalta. Usein on asioita, joista ei voi olla jotain mieltä. Ruotsin kielen opiskelu on ollut yksi niistä.

En ole kääntänyt takkiani, mutta mielelläni osaisin ruotsia. Tuo oikeastaan kertoo sen, miten turhaa ruotsin kielen pakollinen opiskelu on. Olen sitä lukenut koulussa ja yliopistossa piti tenttiä jonkin verran ruotsinkielisiä kirjoja. Kielen osaamisen kanssa noilla ei ole paljoakaan tekemistä. Ymmärrän kieltä vain auttavasti ja yhtä kehnosti osaan sitä puhua. Toisaalta en tiedä, osaisinko yhtään paremmin, jos opiskelu olisi ollut vapaaehtoista.

Mielelläni kuitenkin osaisin ruotsia niin, että ymmärtäisin puhetta ja tekstiä. Ja tietysti olisi mukava osata puhua edes saman verran kuin puhun englantia.

Ruotsin kielen osaamattomuus harmitti, kun osallistuimme Jorman kanssa kokoukseen, jonka kieli oli ruotsi. Olemme jäseniä porvoolaisessa yhdistyksessä, jonka kokoukset käydään yhdistyksen äidinkielellä. Voiko yhdistyksellä olla äidinkieltä? Ruotsia kuitenkin puhuivat. Joukossa taisi olla muutama riikinruotsalainenkin.

Niilokin oli Porvoossa. Ruotsia se ei ymmärrä, mutta sen mielestä
kaikkein tärkeintä onkin, kun saa olla mukana.

Suomenruotsalaisiin suhtaudutaan Suomessa joskus nyreästi. Ei kannattaisi. Ainakin tämän yhdistyksen jäsenistö oli mitä leppoisinta joukkoa ja ottivat meidät oikein ystävällisesti vastaan.

Kokoustekniikkaa jonkin verran hallitsevina pysyimme sentään kärryillä, mitä asioita missäkin kokouksen vaiheessa käsiteltiin. Mutta kun leppoisaa väkeä olivat, kuten mainitsin, pykälien virallisen käsittelyn lomassa opi paljon puhetta, jota olisi ollut hauska ymmärtää.