Ihan mukavan jutunhan sieltä kuulimme, vaikka minun viimeisin kommenttini ei mahtunutkaan mukaan. Muistan todenneeni, etten ole mikään missi, jolla olisi vastaus kaikkiin maailmaa syleileviin kysymyksiin. Niitähän uusille misseille usein esitetään ja odotetaan kai heillä olevan myös riittävästi elämänkokemusta niihin vastatakseen.
Ehkä olikin hyvä, ettei tuota viimeistä kommenttia kuultu. Se olisi nimittäin saattanut olla juuri se myötähäpeän paikka, jota etukäteen pelkäsin. Myötähäpeä on melkein pahempi asia kuin itse omien mokiensa häpeäminen.
Haastattelumme löytyy täältä: http://areena.yle.fi/1-3393956. Ainakin johonkin asti.
Sitten toiseen otsikon asiaan. Ihan oikeaoppisesta talviturkin pois heittämisestä ei tainnut olla kyse, kun molemmat kävimme saunan jälkeen kastautumassa laiturin päässä olevassa sulassa. Ehkä kyse oli paremminkin avannossa käynnistä.
Mutta ehkä voidaan sopia, että olemme tänä vuonna heittäneet talviturkin pois 5.4. Se olisi ainakin minulla aivan henkilökohtainen ennätys. Joskus lapsena muistan, että pulikoimme keväällä äitien päivänä vedessä, joka oli todella kylmää. Mutta lapsena olinkin laiha ruipelo.
 |
| Selfie lammen rannalla. Laiturin päässä olevan sula ei mahtunut kuvaan. |
Viikko sitten yritin myös päästä pulahtamaan laiturin päästä veteen. Silloin vain jalat kastuivat nilkkoihin saakka. Veden alla oli vielä paksu kerros jäätä. Mutta toisin oli nyt. Pääsin helposti kastautumaan kaulaan saakka. Jorma kastautui kokonaan. Ei ole kuulemma päässä enää mitään, joka voisi jäätyä.Vesi tuntui oikeastaan aika siedettävältä. Arvaus veden lämpötilasta meni melko lailla pieleen. Neljän asteen sijaan vesi oli vain yhden asteen plussan puolella.
Nyt ehkä hieman kaduttaa, että tuli käytyä lammessa näin aikaisin. Se nimittäin tarkoittaa, että joka kerta seuraavaan lammen jäätymiseen saakka saunan jälkeen pitää käydä pulahtamassa tai vesien lämmettyä uimassa. Se on vähän niin kuin pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti