Eläimellinen blogi

päivis: Eläimistä on tullut kirjoitettua silloin tällöin. Lähinnä koirista. Joskus tulee julkaistua Instagramissakin kuvia koirista. Facebookissa on tarjolla paljon kissa- ja koiravideoita. Yksin tai yhdessä. Monella on perheessä kissa ja koira tai useampiakin. Siitä voi päätellä, että ainakin niiden rinnakkaiselo lienee melko rauhallista.

Facebookissa jaetaan usein myös kuvia eläinten yhteiselosta, jossa on kaksi melko toisilleen outoa osapuolta: ankka ja koira, joskus koira ja joku metsän villieläin. Kani ja hevonen. Mitä milloinkin. Tuntuu, että silloin eläimillä on joku erityinen tunneside täysin erilaisen lajin edustajaan. Mistä se sitten johtuukaan.

Thaimaassa näkee usein pihalla tepastelevia kanoja ja niiden seassa pyörii irrallaan koiria. Luulisi, että nälkäiset koirat saattaisivat syödä kanan tai pari poskeensa. Mutta jostain syystä niin ei käy. Jokaiselle tuntuu olevan tilaa.

Tuttava halusi ottaa jo melko iäkkäälle koiralleen kaverin. Ennakkoon oli vallalla pelko, ettei vanha koira hyväksy nuorta tulokasta. Ja niin siinä kävikin. Pentu ei voinut jäädä perheeseen. Niilon olen huomannut suhtautuvan hyvin asiallisesti pentukoiriin. Tosin viimeksi kun kohtasimme alle vuoden ikäisen koiran, tilanne päättyi pullisteluun ja raivoisaan haukkuun. Ehkä nuori koira ei enää ollut niin nuori, että sitä olisi Niilon mielestä pitänyt kohdella silkkihansikkain.

Niilolla ylipäätään tuntuu usein olevan "tilanne päällä", kun se näkee muita koiria. Joskus riittää, että toinen nelijalkainen on sadan tai parin sadan metrin päässä. Silti sille pitää haukkua. Ja jos koira tulee vastaan, siihen pitää vastata maastoutumalla.

Kun Jorma alkoi käydä tapaamassa Johanssonin hevosia, jotka ovat päivät ulkosalla, joukkoon ilmaantui kaksi irrallaan olevaa lammasta. Luulen että ne ovat samat lampaat, jotka pari vuotta sitten ovat kesällä olleet Johanssonin hevoshaassa Tuusulanjoen rannalla. Joku niiden persoonassa on kai sulattanut Niilon sydämen, kun se suhtautuu lampaisiin kuin parhaimpiin kavereihin. Sillä ei ole ollenkaan samanlaista ilveilyä kuin toisia koiria kohdatessa. Se on selvästi innoissaan lampaista.

Olenkin ajatellut, että Niilo olisi varmaan ikionnellinen, jos se pääsisi lampaiden kanssa samaan aitaukseen ja voisi olla siellä täysin vapaana. Olen nähnyt Niilon lampaiden luona vain kerran, mutta voisin väittää, että se tunsi olonsa hyvin luontevaksi lampaiden seurassa. Se varmasti piti niitä hyvinä kavereinaan.

Toinen lampaista, musta, oli hieman arka. Toinen niistä sen sijaan käyttäytyi kuin koira konsanaan. Se työnsä päätään tarjolle ja selvästi piti siitä, kun sitä rapsuteltiin. Ja kun avasin auton oven mennäkseni sisälle, lammas oli selvästi sitä mieltä, että myös sen pitää päästä mukaan.