Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 28. marraskuuta 2015

Kurvin kasvot ja Sininauhaliitto ja -säätiö

jormas: Hesari julkaisi eilen itselleni mielenkiintoisen, valmistelussa olevan asian, joka liittyy Sininauhan historiaan Helsingissä: http://www.hs.fi/kaupunki/a1448517022156. Kyseessä on Sininauhasäätiön ensimmäinen merkittävä investointihankinta asunnottomuuden poistamiseksi tai ainakin vähentämiseksi Helsingistä. Hämeentie 62, eli sininauhalaisittain Topi-Katti ja päiväkeskus Karvisessa oli kodit yli 50 helsinkiläiselle. Niin sanotusti omaa rahaa ei hankkeeseen tarvinnut käyttää lainkaan.

Asuntojen ja muiden tilojen hankinnat mahdollisti Raha-automaattiyhdistys avustuksillaan. Mutta avustustakin tärkeämpi oli Olga Hjelmmanin testamenttilahjoitus "käytettäväksi alkoholiongelmista kärsivien ja ensisijaisesti asunnottomien, vaikeimmassa olevien välittömään auttamiseen Helsingissä". Yksilöllistä tahtoaan hän ilmaisi käsinkirjoitetulla lisäyksellä ja alleviivatulla tahdon ilmaisulla, että "lahjoitusta ei missään tapauksessa saa käyttää esimerkiksi tutkimuksiin tai tilastoihin".

Mutta ei siinä kaikki, Hämeentie 62:ssa oli muutakin ainutlaatuista. Siellä sijaitsi Sininauhan oma sakraalitila, kansanomaisemmin sanottuna kirkko. Vaikka en mielelläni muiden tekemiä ratkaisuja hengellistäkään, on vaikea hyväksyä Herran huoneen myyntiä rahan vuoksi. On siinä kysytty sitten Luojamme tahtoa tai ei, tämän kokonaisuuden Sininauha joka tapauksessa pari vuotta sitten myi.

Oli myymisen syy mikä tahansa, ei myymisessä näy operatiivisen johdon eikä jäsenjärjestöistä kootun hallituksenkaan järjen valo. Ehkä sitä ei ole tähän asiaan ollut käytettävissäkään.

Ollessani Sininauhasäätiön boss, puhuin usein, että jos Topi-Kattia jostain syystä ollaan jalostamassa, mielellään asumisen tasoa parantamalla, olisi syytä myös selvittää lisäasuntojen, kuten ullakkotilojen rakentaminen ja ylipäätään lisärakennusoikeuden mahdollisuus, sillä se oli kaikki käytetty.

Ehkä kirjansa lukeneet uudet päättäjät kuittasivat vinkkini kouluja käymättömän löpinäksi, ehkä kyseessä oli pahalaatuisenakin joillakin ilmennyt soiniallergia tai ehkä oli vain vaikea hyväksyä, että jäätyäni Sininauhasäätiön toimitusjohtajan tehtävistä pois, yhtään uutta investointihanketta ei koko Sininauhakonserni ole kyennyt toteuttamaan. Niin tai näin, ihmisen on ilmeisen vaikeaa myöntää olevansa väärässä, varsinkin kun neuvo tai viesti tulee kulmikkaalla tavalla.

Mutta jälkeeni jätin paljon myytävää, jota ikävä kyllä myös innolla myydään tai sitten siitä luovutaan muulla tavoin. Tästäkin kirjoitan vielä joskus. Enkä ehkä unohda mitään minkä tiedän.

Mutta takaisin blogin alun ajatukseen. Alussa olevan linkin takana olevassa eilisen Hesarin kirjoituksessa on juttu siitä, että Hämeentie 62 suunnitellaan kolmea lisäkerrosta ja piharakennuksen muuttamista asunnoiksi. Sillä tarkoitetaan muun muassa juuri mainitsemaani kirkkoa. Oletan, että rakennusoikeutta asunnoiksi tulee lisää kaikkinensa ehkä 3000 m2.

Alla olevan linkin takana on Isokallion oiva blogi Iltalehdestä melko tarkkaan viiden vuoden takaa. Siinä hän sanoo, että Helsingissä asuntojen rakennusoikeuden hinta hipoo 1500 €/m2. Kun se kerrotaan edellä mainitulla, arvioimallani asuntojen uudella rakennusoikeuden hinnalla, tulee loppusummaksi 4 500 000 euroa. http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2010/11/16/stadin-hintahaitaristit/. Sininauha heitti joka tapauksessa harakoille tai niille, jotka käyttävät omaa rahaa (lue kohteeseen sijoittaneet) noin vaan kyseisen summan, jota ei taatusti huomioitu millään tavalla kohteen myyntihinnassa.

Vaikka tiedänkin, että kysymykseeni ei kukaan Sininauhasäätiön tai Sininauhaliiton hallituksen jäsenistä tai operatiivisesta johdosta vastaa, ehkä ei luekaan, niin kysyn silti. Jäähän ainakin vuosienkin taakse googlattavaksi.

Miksi Sininauha ei, vaikka konsulttia käyttäen hankkinut kyseistä rakennusoikeutta itse ja myynyt kohdetta vasta sen jälkeen, jos kerran myydä piti? Jos tämän kokoluokan asioihin ei ole hyvää selitystä, niin yksityisellä puolella olisi työ- tai luottamuspaikka löyhässä moisesta osaamattomuudesta. Minulle se kertoo päättäjistä myös sen valitettavan seikan, että varsinkin muiden rahojen kanssa häärätessä on tärkeämpää saada itse päättää kuin se, että rahojen omistajan omaisuutta käytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Lisäkysymys kuuluu, että kun testamenttilahjoituksesta osa on nyt muutettu riihikuivaksi ja toinen osa on kiinni Sininauhaliiton entisessä toimistorakennuksessa, niin mikä mahtanee olla kohde, jossa Olga Hjelmmanin testamentin tahto näkyy jatkossa? Tai ehkä toimistotalonkin myynnistä on rahat saatu jo tilille.

Vaikka tämän kertaista blogia pitäisit muuten alamittaisena, niin keltaisten linkkien takana olevat jutut kannattaa silti lukaista, sillä varsinkin entinen yritysjohtaja Isokallio osaa myös kirjoittamisen taidon.



Ei kommentteja: