jormas: Perjantaina meillä oli kulttuuripitoinen päivä, josta päivis eilen blogivuorossaan osaltaan kirjoittikin. Minulle kulttuuriantia tarjosi jokelalaisessa rautakaupassa ollut Juha Mieto, joka oli sinne pestattu juttelemaan ihmisten kanssa. Menin katsomaan siellä myytävää pientä savusaunaa, jota ei kuitenkaan ollut esillä, vaan paketissa jossakin, joka ei minulle selvinnyt. Mutta kulttuuria on suomalainen savusauna kuten myös urheilu. Minulla oli myös viesti Juhalle.
Aikoinaan luin "kulttuurilehti" Hymystä Veikko Ennalan kirjoituksen, jossa hän ihmetteli, että miksi joku hyppää kolmea loikkaa, kun neljällä loikalla pääsisi arvatenkin pitemmälle. Tein siitä oman sovellutukseni ja kysyin jokunen vuosi sitten Lasse Vireniltä, että ymmärrän, kun hän juoksee esimerkiksi 10 000 metriä 0,1 sekuntia nopeammin kuin joku toinen, mutta mihin käytät Lasse näin voittamasi ajan? Hän tuumasi vain tovin ja sanoi, että osan olisin voinut antaa Juha Miedolle, joka hävisi hiihtokilpailussa Thomas Wassbergille sadasosasekunnin talviolympialaisten hiihdossa. Hyvä vastaus, jonka nyt siis toimitin Juhalle lupaukseni mukaisesti. Samalla laitoimme Juhan kanssa eteläpohojalaasittain maahanmuuttoasiatkin kaupan hyllyjen välissä oikealle tolalle.
päiviksen kanssa minulle on ollut jo vuosia monta oivallista kirjojen aihetta, jotka olemme ajatelleet toteuttaa "jonakin hyvänä päivänä sitten joskus". Yksi niistä on kerätä "Kansan suusta siepattua faktaa ja fiktioita Tuusulanjärven rantamaisemissa" kiertävistä jutuista yksien kansien väliin.
Viime talvena löimme kättä päälle, että kävelemme reippaan 90 kilometrin Seitsemän veljeksen vaellusreitin Helsingistä Aleksis Kiven patsaalta pitkin metsäpolkuja ja teitä Hyvinkäälle. Näin sen myös teimme viikon aikana, sillä olimmehan lyöneet vahvistukseksi kättä päälle. Ja kun kirjankin osalta on nyt paiskattu kättä päälle, niin mehän teemme sen. Julkaisupäivä on avoin.
Tässä esimakua, jotka joillekin lienevät tuttua kamaa. Kun säveltäjä Sibelius oli taas kerran juuttunut ravintola Torniin, niin Aino-vaimo soitti Jannelle (Jean), että koska mahtanet tulla kotiin? Vastaus oli, että en tiedä, sille en ole ennustaja, vaan säveltäjä.
Tarina kertoo myös, että hän ei halunnut/mahtunut tulla haudatuksi Tuusulan kirkonpihan hautausmaalle, koska siellä oli Sibeliuksen mielestä suuren kirjailijan, Aleksis Kiven hauta.
Aleksiksen kuolinmökki on Rantatiellä, vaikka hän taisi kuulua Nurmijärven seurakuntaan.
Mutta harvempi on kuullut tarinoita samassa mökissä myöhemmin tapahtuneesta henkirikoksesta, jossa surmattiin Aleksiksen veli vaimoineen. Ja vielä vähemmän tiedetään Albert-veljen enimmäisestä Karoliina-vaimosta, joka putosi mökin vintille vieviltä portailta, löi päänsä saaviin ja kuoli siihen paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti