Kesällä oli auringonpimennys, jonka sentään saattoi havaita, vaikka taivas taisi silloinkin olla ainakin osittain pilvessä. Se ei tosin jäänyt mitenkään järisyttävänä kokemuksena mieleen. Puhuttiin vaikenevista linnuista, mutta kun olin silloin Helsingin kantakaupungissa, lintujen laulua ei ehkä muutenkaan olisi ollut kuuloetäisyydellä. Paremminkin niiden voi sanoa vaikenevan muulloinkin.
Harvinaiset ilmiöt, vaikka niistä tietäisi etukäteen, eivät vain aina osu omalle kohdalle. Jotain komeettaa muistelen katselleeni ehkä parikymmentä vuotta sitten talvisella taivaalla. Ainakin luulen, että silloin oli talvi.
Tavallisempi luonnon ihme on esimerkiksi kesällä satanut lumi. Sellaisen luonnonilmiön kokee ehkä harmillisenkin usein. Tosin en muista tänä kesänä nähneeni lunta. Rakeita taisi kyllä ainakin kerran sataa. Tai joskus keskellä talvea ei ole ollenkaan lunta. Muistan miten yhtenä jouluaaton iltana ajelimme fillareilla Hietaniemen hautausmaalle. Ei ollut pakkasta, eikä lunta. Hyvä oli ajella.
Revontulia on tänäkin syksynä ollut nähtävissä eteläistä Suomea myöten. Itse en niitä ole kyllä nähnyt miesmuistiin. Viimeksi taisin katsella revontulia vuosia sitten Laukaassa. Siellä korven keskellä tähtitaivaskin on erilainen kuin täällä etelämpänä. Kutsuvat sitä valosaasteeksi, kun joka puolelta tulvivat valot valaisevat taivaan niin, että tähtiä on vaikea erottaa.
Sateenkaaria näkee sentään melko usein. Ne eivät säväytä niin paljon, vaikka aika mahtavasta luonnonilmiöstä niissäkin on kyse. Viimeksi näin työpaikan ikkunasta tuplasateenkaaren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti