Pieni kierros Vespalla

päivis: Patikoinnit on patikoitu, joten oli aika viettää päivä Vespan kyydissä. Jorma oli hankkinut uuden kypärän, jota piti päästä testaamaan, kun sääkin suosi moottoripyöräilyä. Kohteena oli Helsinki ja siellä Kalasatamassa sijaitseva Ihana kahvila.

Ihana kahvila on jäänyt minulle myönteisesti mieleen muutaman vuoden takaa. Kävimme siellä silloin edellisen kerran. Tuolloin taisimme vasta pohtia kodin rakentamista merikonttiin. Kahvila kuusimetrisessä merikontissa antoi jotenkin uskoa siihen, että merikontteja kannattaa hyödyntää muuhunkin kuin tavaran kuljettamiseen laivoissa ja rekkojen kyydissä.

Kalasatama ei ole enää ihan entisensä, mutta Ihana kahvila oli edelleen yhtä ihana. Ainakin aurinkopäivinä, kuten tänään, se saattaa olla jopa taloudellisesti kannattava. Samalla tuli tsekattua lähistölle nousseen "saunakylän" tämänhetkinen tilanne. Ja näimme myös tuhopoltetun mammutti-patsaan. Kalasataman vielä rakentamaton tienoo on ehtymätön inspiraation lähde ja ideoiden toteuttamisen paikka monenlaisille vaihtoehtoihmisille.

Kalasatamasta ajelimme Hernesaareen, jonka konttiravintoloista oli äskettäin juttua Hesarissa. Olipa hieno ilmestys. Oli kuin ei Suomessa olisi oltukaan. Oli etelän rantaelämätunnelmaa, vaikka uimaranta puuttuikin. Ja ruokaa ja juomia myytiin valkoisiksi maalatuista merikonteista. Hernesaari ei sijaitse aivan Helsingin ytimessä, mutta ihmiset ovat sen silti löytäneet. Aika moni näytti sitä paitsi tulevan paikalle jalkaisin. Oiva päiväkävelyn kohde.

Mainitsin alussa kypärän. Jormalla oli ajatus käydä Mäntsälässä, jossa myös myydään samaa kypärää. Niitähän tarvitaan kaksi, sillä Thaimaassakin hyvälle kypärälle olisi käyttöä. Siis etupyörä kohti Mäntsälää moottoritietä vältellen. Matkalle sattui muun muassa Malmin kiistelty lentokenttä (että onkin hieno sen päärakennus) ja Tattarisuon pienteollisuusalue. Viimeksi mainittu oli melkein yhtä persoonallinen retkeilykohde kuin vuosia sitten Jormalle minulle tarjoama käynti Ämmässuon kaatopaikan huipulle.

Kypäräkauppoja ei tullut, joten palailimme takaisin kohti Tuusulaa. Matka tietysti tehtiin mutu-tuntumalla eli valitsemalla teitä, jotka ehkä vievät oikeaan suuntaan. Silloin ei haittaa, vaikka välillä pitää kääntyä takaisinkin. Kellokoski tuli kuin tulikin vastaan ja Järvenpään Rosson kautta palailimme illaksi kotiin.