Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 3. elokuuta 2015

Aleksis Kiven kuolinmökin aitous

päivis: Etsin tänään Jormalle Tuusulaa koskevaa tietoa netistä, jolloin päädyin Virtuaali Tuusulan sivuille. Huomasin siellä kuvan Aleksis Kiven veljestä vaimoineen. Tein muutaman uuden haun, sillä halusin lisätietoa siitä, mitä Albert ja Vilhelmiina Stenvallin kohtalosta tiedetään. Heidäthän murhattiin (ehkä se on oikea termi) taloonsa, jonka tunnemme Aleksis Kiven kuolinmökkinä.

Ratkaisemattomaksi jäänyt raaka kaksoismurha tapahtui joulukuussa 1913 Stenvallien ollessa jo iäkäs pariskunta. Vahva epäily kohdistui paikkakunnalla liikuskelleeseen irtolaiseen, mutta löytämäni tiedon mukaan syyte hylättiin riittävän näytön puutteen vuoksi.

Mielenkiintoni kääntyi ihan toiseen aiheeseen, kun katsoin uudelleen pariskunnasta otettua kuvaa heidän talonsa edustalla. Kyseessä piti olla se tuttu ja pienen pieni Aleksis Kiven kuolinmökki, mutta sen sijaan Stenvallien takana näkyikin lähes rintamamiestalon kokoinen omakotitalo. Piti googlettaa lisää.
Stenvallien takana näkyvä mökki on huomattavasti suurempi kuin
Aleksis Kiven kuolinmökkinä tuntemamme rakennus. Kuva on
peräisin kirjasta nimeltä Vuosisatamme kuvissa. 
Paljastui, että Aleksis Kiven kuolinmökkinä tuntemamme rakennus ei olekaan ihan aito. Sitä on myöhemmin korjailtu ja muunneltu muutamaan kertaan. Kulttuuriskandaaliksikin arvioiduista muutostöistä on muutama vuosi sitten valmistunut Jaakko Holman museologian pro gradu Jyväskylän yliopistossa. Holma on käsitellyt aihetta pohtien erityisesti aitouskäsitettä. Nykyisessä asussaan kuolinmökillä ei Holman mielestä ole juurikaan historiallisen dokumentin arvoa. Sen sijaan sillä on enemmänkin symboliarvo omassa ympäristössään ja sitä kautta sillä on myös merkittävä museoarvo.

Holman gradusta käy ilmi, että kuolinmökki on todella herättänyt kiivastakin keskustelua aitoudestaan. Varsinkin tuusulalaiset ovat paikkakuntalaisina ihmetelleet, miksi rakennusta on muutettu niin merkittävästi. Suurimmat muutokset tehtiin ilmeisesti Helsingin ylioppilaskunnan toimesta 1950-luvulla. Vielä 1990-luvullakin asiasta väännettiin ja järjestettiin aihetta käsitellyt seminaari.

Vaikka kävinkin vähän aikaa sitten kuolinmökissä, en ole kuullut, mitä rakennuksen vaiheista mahdollisesti kerrotaan kävijöille. Vai kerrotaanko mitään? Jäävätkö vierailijat siihen käsitykseen, että Kivi todella kuoli noin pienessä pirtissä. Kansan suussa täällä Tuusulassa kuuluu kulkevan tarinaa siitä, miten kirjailijan pörröinen pää nähtiin kurkistelemassa talon yläkerran ikkunasta. Kuolinmökkinä tuntemassamme talossa ei yläkertaa enää edes ole olemassakaan.

Ei kommentteja: