Seitsemän veljeksen valleusreitti, osa 3

Huomenna on lähtöpäivä. Onneksi näin, sillä tänään näyttää vettä satavan oikein kunnolla. Vaikka sateisinkin sääennuste neljästä jota seuraamme, sanoi tälle aamulle, että "siellä täällä kevyttä sadetta". Mutta aikoihin emme ole luottaneet sääennustuksiin. Ne ovat todella arvauskeskuksia ja ennustuksia, jotka lisäksi muuttuvat vuorokaudenkin aikana monta kertaa. Toki hellesääkään ei liene kävelyyn paras vaihtoehto, vaikka varsinkin siihen olemme tottuneet, sillä talvisin kävelemme Thaimaan Pattayalla lähes joka päivä lämpötilan ollessa 30 asteen molemmin puolin.

Seitsemän veljeksen varllusreitin yksi linjaus oli kuumaisemissa,
Seepsula Oy:n Senkkerimäen kiviainesaseman maiden läpi

Yhdessä vaiheessa suunnittelimme toteuttavamme vaelluksemme kuvan traktoriksi rekisteröidyllä ajoneuvolla, joka ei ole mönkijä. Mukava nimi sille on kömpijä, vaikkakin me tunnemme hyötyajoneuvomme Kuuautona.
Sen kanssa olemme kulkeneet paljonkin Seitsemän veljeksen vaellusreitin sillä Tuusulan osuudella, joka kiertää Metsäntutkimuslaitoksen mailla. Sinnekään ei tietty olisi asiaa moottoriajoneuvolla ilman maanomistajan lupaa.

Keräämme metsistä roskia ja muuta jätettä, sillä vastuulliset ihmiset näkevät melkoisesti vaivaa saadakseen viedyksi luontoon akkuja, kodinkoneita, autonrenkaita ja niin edelleen. Hämmästyttävää se on siksi, että mainitsemiamme tuotteita saa viedä ilmaiseksi moneenkin vastaanottopaikkaan ympäri valtakuntaa. Aivan oma lukunsa on jokaisen luontoon ajon estävän puomien seutu, jonne kertyy ihmisten sinne tuomaa jätettä aivan uskomaton määrä ja kirjo.

Yhden kerätyn kuorman kanssa Tuusulasta kyselimme, että olisiko tapauksessamme kunnalla mahdollisuus osallistua vapaaehtoiseen luonnon siistimiseen panostamaamme yhteiskuntavastuuseen, jotta voisimme viedä luonnosta keräämämme roskat jonnekin niille kuuluvaan paikkaan ilman jätteiden käsittelymaksua. Kohtuullisen irvokasta vastauksen sanamuodossa oli, että ei ole kunnalla tällaista PALVELUA, vaan kuntalaisen on kiikutettava muiden jätteet muiden mailta omalla kustannuksellaan naapurikaupunkiin ja maksettava vielä jätteenkäsittelymaksutkin. Me naiiviudessamme luulimme itse palvelevamme kuntaa ja kuntalaisia.

Kuten osassa 1 totesimme, on vaellusreitin historia tai juuret useamman kymmenen vuoden takaiset. Siihen nähden reitistä on kovin vähän tietoa, virallista ja epävirallista. Kun kyselimme asiaa niin Helsingin kuin Vantaankin infoista, oli tietäväisimmät vastaukset, että "olen kyllä kuullut sen jossakin".

Reittinähän Helsingin osuus on Keskuspuistossa, joten paljonkaan itse reitin eteen ei pääkaupungin tarvitsisi tehdä. Samoin on Vantaan laita, josta ei löytynyt käytännössä mitään tietoa koko reitistä, saati Vantaan osuudesta. Kun ajatellaan kuinka reitin nimen mukaisesti kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi on yhdistettävissä ulkomaalaistenkin retkimatkailuun, on kyseessä oivallinen hanke. Me osaltamme täytämme tiedon puutteen aukkoa jakamalla kokemuksemme kesälomamatkastame kaikille.