Seitsemän veljeksen vaellusreitti, osa 2

Olemme vähän huonoja valmistautujia, kun kyse on matkoista. Emme juurikaan tutustu kohdemaan tai -maiden tarjontaan. Yleensä vain menemme ja katsomme, mitä löytyy. Seitsemän veljeksen vaellusta varten olemme kuitenkin valmistautuneet hankkimalla karttoja, jotta pysyisimme oikealla reitillä. Tosin Helsingissä ja Vantaalla pitää mennä vähän näppituntumalla, sillä virallista reittiä ei kummastakaan kaupungista ole olemassa. Tai emme sellaisia ole ainakaan löytäneet.

Suunnilleen kuitenkin tiedämme, mistä vaelluksen on sen alkupäässä tarkoitus mennä. Olemme myös jo käyneet katsomassa, minne ensimmäisen päivän patikointi päättyy. Sopiva paikka löytyi Vantaankoskelta. Matkaa Aleksis Kiven patsaalta ensimmäiselle stopille on noin 20 kilometriä. Voi olla, että haukkaamme vähän turhan ison palan aloituspäivänä, mutta luultavasti kävely on kuitenkin suhteellisen helppoa, koska tässä vaiheessa ei vielä kuljeta metsäpoluilla.

Kun idea Seitsemän veljen vaellusreitin patikoimisesta syntyi, ajattelimme yöpyvämme hotelleissa (heh, emme vielä silloin käsittäneet, että matkan varrella ei ole kauheasti palveluita) tai vaihtoehtoisesti teltassa. Se ei kuitenkaan tuntunut kovin houkuttelevalta ajatukselta. Mutta yöpymisten ongelmaankin löytyi ratkaisu: Matkakoti.

Matkailuautossa yöpymiseen tosin tarvitaan myös henkilöautoa, joka on ikään kuin huoltojoukon käytössä. Mitään huoltojoukkoa meillä ei todellisuudessa ole, mutta hieman ajelemalla edestakaisin saamme Matkakodin aina sinne, minne päivän patikointi päättyy. Kun olemme ensimmäisen päivän aamuna jättäneet Matkakodin Vantaankoskelle ja hypänneet sieltä bussiin mennäksemme Helsingin keskustaan, takaisin tullessa Matkakoti siis odottaa meitä.

Toisena aamuna olemme ajatelleet kävellä noin kymmenen kilometrin matkan kotiin Jokilaaksoon, josta otamme henkilöauton ja ajamme hakemaan Matkakodin. Seuraavaa yöpymispaikkaa emme ole vielä ratkaisseet, mutta ainakin nyt tuntuu, että Jokilaaksoon on Vantaankoskelta hieman liian lyhyt matka. Matkakoti pitää siis saada joitakin kilometrejä meiltä eteenpäin.


Ratkaisematta on sekin, miten päivis selviää henkisesti siitä, että
mustikat kypsyvät kaiken aikaa, mutta ainakaan patikoidessa
ei ole aikaa pysähtyä marjoja poimimaan. Tai kuka tietää?

Palaamme siis vielä henkilöautolla Jokilaaksoon, josta kävelemme Matkakodille. Seuraavana aamuna pitää ensin ajaa matkailuautolla Jokilaaksoon, josta otamme henkilöauton ja ajamme sen ja Matkakodin sinne, mihin kolmannen päivän patikointi päättyy. Henkilöautolla palaamme kolmannen patikointipäivän lähtöpaikkaan.

Majoitusjärjestely eestaas-autoiluineen kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta esimerkiksi päivittäisiä ruokailuja ei ole vielä ajateltu ollenkaan. Niiden toteutus voi olla paljon autojen kuljettamista hankalammin järjestettävissä. Matkakodin jääkaappikaan ei ole kovin suuri, joten ruokavarastoa pitää varmaan täydentää useammankin kerran. Reitin varrelta ei ehkä helposti löydy ruokailupaikkoja, joten kävellessäkin mukana pitää olla eväitä, ettemme ainakaan nälän takia nyykähdä kesken matkaa.

Ruokailun suhteen lähdemme ajatuksesta, että se ei saa aiheuttaa liiaksi tekemistä. Ei siis ruoanlaittoa Matkakodissa päivän päättyessä, ei siis myöskään tiskivuoria. Kuinka se sitten käytännössä toteutuukaan, se jää nähtäväksi.