Merikonttikodin sunnuntaiaamua

jormas: Merikonttikodissa asuminen tuntuu siltä miltä pitääkin. Se tuntuu kodilta, jossa on mukava olla ja jossa viihtyy koko perhe. Vaimoni päivis, osaomistuskoira niilo(s) ja minä. Puhumattakaan eläin- ja  miksei myös rikkaasta kasvimaailmasta, joka levittäytyy jokaisen ikkunan ja lasioven takana.

Yksi viikon mukavimmista hetkistä on sunnuntaiaamuisin, jolloin meillä kenelläkään ei ole juuri koskaan sovittua menoa mihinkään. Niilokin vaan oman aikansa vaan on ja nauttii rapsutuksesta, jota se on oppinut vaatimaan lähes jokaiselta, joka sen kanssa haluaa vaihtaa fiiliksiään. Sillä myös minä saan mukavia tuntemuksia Niiloa rapsuttaessani. Tosin pienikin uusi rapsahdus saa sen pinkaisemaan lasin taakse katsomaan, että mitä nyt? Samalla se jää usein tuijottamaan herkeämättä päivistä; että eiköhän lähdetä vähän kävelemääni, joka usein on Hevoshaan lenkki. Sitähän ei kesäisin voi kiertää, sillä siellä ovat Johanssonin hevoset ja silloin tällöin lampaatkin.

Erityisen mukavalta sunnuntaiaamuisin tuntuu vaan löhötä aamupalan jälkeen Fatboylla, joiden hinta näyttää olevan Vepsäläisellä 350 euron tietämissä. Laatua siis ainakin hinnaltaan. Niillä kuuntelemme radiota ja parannamme ilmaa päiviksen kanssa hänen selatessa sunnuntain Hesaria, jotka tuovatkin lisää keskusteluvirikkeitä aamuumme.

Pitemmittä puheitta ja sanoitta oikein hyvää kevään odotusta kaikille. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää, sillä kevätpäivän tasaus on takana ja aurinko on Etelä-Suomenkin taivaalla kauemmin esillä kuin piilossa.


Merikonttikoti on mittapuuni mukaan luksusta ja siellä asuu onnellinen perhe