Tarjolla sitä itseään....

jormas: päivis puhui tai kirjoitti omiaan, joka tietysti sinällään on hyvä asia. Nimittäin kirjoittaa omiaan kuin välittää muiden juttuja. Niitä välittäjiäkin on netti ja Facebook pullollaan. Joilla ei ole mitään omaa sanottavaa eikä liioin mitään sanottavaa välittämistään muidenkaan jutuista. Heitä voisi kai kirjaimellisesti sanoa joo joo miehiksi tai naisiksi.

Mutta minä olin juuri eilisen päiviksen blogin kuvan Niilon kanssa samalla ladulla, kun etsin pihasta tai muististani kadonnutta jääkairaa. Tai kaira on muistissa, mutta ei se mihin sen laitoin. Tai sitten joku on korjannut sen parempaan talteen.

Joten ei ollut Niilokaan puhdas pulmunen tai koira. Ero on siinä, että tiedän, jottei ladulla ole sopivaa kävellä ja Niilon mielestä siinä taas on erittäin sopivaa tallustella. Mutta ladulla olin Niilon kanssa joka tapauksessa. Sillä erolla, että olin päiviksen tarinan jengin sijaan omalla maalla.

Aika paljon tulee, näin olen huomannut, elämöityä muiden elämistä. Olen havainnut sen olevan kohtuullisen turvallinen ja mukavakin tapa ja yksi arkipäivän suoloista. Eikä se ehkä ole yhtään sen huonompi ajantäyttäjä kuin Sudokun täyttäminenkään.

Niilon tarjoilut kirjaimellisesti kannon nokassa

Sitä paitsi toisten läjien tonkiminen on aina mukavampaa kuin oman. Merkillistä sekin, sillä omia tuoksujaan moni haistelee joskus salaa ihan mielellään, mutta ei muiden. Paitsi Niilo, jonka on haisteltava kaikkea. Ja kun kohdalle sattuu hevosen sitä itseään, on se Niilon mielestä  myös syötävä.

Mutta Niilo on itsekin omissa tarjoiluissaan myös huomaavainen ja usein se valitsee tuotoksilleen  näkyvän paikan, jotta ne ovat muille hyvin tarjolla.

Mutta mistä sain aiheen kirjoittaa siitä itsestään? Kas tästä, josta pienen pätkän poimin YLE:n sivulta netistä:

"Kakkaajapatsas kuuluu katalonialaiseen jouluperinteeseen Katalonialainen jouluperinne pitää sisällään suomalaisittain ajatellen varsin erikoisia asioita. Sellaisia ovat muun muassa kakkaava paimenfiguuri ”Caganer” ja makeisia käskystä kakkaava halko ”Tió de Nadal”, joka on katalaanien jouluperinteeseen liittyvä myyttinen hahmo. Caganer kuvaa ihmisten samanarvoisuutta säätyyn ja asemaan katsomatta.

Caganerit kuuluvat katalonialaiseen jouluseimiasetelmaan yhtä erottamattomasti kuin Jeesus-lapsi, Joosef ja Maria. Pienet hahmot esitetään kyykkyasennossa housut nilkoissa ja kakkaamassa. Kummallisen minipatsaan on tulkittu korostavan ihmisen pienuutta ja inhimillisen sekä pyhän vastakkainasettelua. Lisäksi sen on uskottu tuovan onnea tulevan vuoden sadolle.

Tió taasen pannaan joulukuun alussa esille kotiin sekä ruokitaan ja peitellään joka yö, ettei sille tulisi nälkä ja kylmä. Jouluna sitä hakataan kepeillä ja sen käsketään "kakata" lahjoja. Samalla lauletaan tapahtumaa varten tehtyä laulua."