Sininauhaa ja sen henkilökohtaista nostalgiaa

jormas: Entisestä työnantajasta, Sininauhasäätiöstä, on tullut kirjoitettua paljon kielteistä, mutta toki myönteistäkin. Kun olin kyseisen lafkan boss, oli luonnollista, että työnantajaansa sitoutunut työntekijä asemasta riippumatta ei kritiikkiään ja kielteistä mieltään juuri ulospäin kailota. Mutta kun kymmenen vuotta viestittää pelkästään positiivista jostakin, käy joskus kuin heilurikellolla, jonka punnus siirtyy toiseen laitaan. Mutta sielläkin se on vain aikansa.

Mutta kaikella on siis aikansa. Myös kritiikillä, sillä varsinkin julkista rahaa, veromarkkoja, RAY- ja muita avustuksia käyttävän toimijan pitää sietää hehkutuksen lisäksi myös yleistä arvostelua enemmän kuin perinteisen yrityksen.

Mutta Sininauha on edelleen hieno kokonaisuus, vaikka kasvun pyäshtymyminen onkin valitettavaa . Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että se tai me voimme unohtaa tavoitteet, että Sininauhasta olisi tullut tuetun, päihdeongelmaisille tarkoitetun palvelukokonaisuuden ykkönen vähintään valtakunnassamme.

Eilen kuitenkin oli mieleni täynnä nostalgiaa, kun palauttelin päiviksen kanssa kulkuneuvoa http://www.sna.fi/asuminen-ja-tukitoiminta/helsinki/puolimatkankoti-pessi/ -yksikköön Asunnottomien yön ja asunnottomuudesta kertovan valokuvanäyttelyn tiimoilta. Tänään muuten päivis pystyttää sen Tuusulan kunnan pääkirjastoon, joka on Hyrylässä http://www.tuusula.fi/index.tmpl?sivu_id=2538.

Pessi ja Illusiassa Mäkelänkadulla on nykyisin myös aika tavalla Sininauhan toimistotiloja. Onkin hienoa, että vuosien prosessin jälkeen kiinteistö on päätymässä alkuperäisen suunnitelmani mukaiseen käyttöön.

Yksi iso asia sielläkin valitettavasti lepää laakereillaan, sillä talossa on kolme hienoa saunakokonaisuutta allasosastoineen. Joko innostusta ja näkemystä ei ole tai sitten näkemyksensä on saanut läpi joku, joka ei tiedä altaan hoidosta mitään. Eikä silloin sen mitättömistä ylläpitokustannuksistakaan. Minä sen tiedän, sillä hoidin sitä vuosikaudet.

Sieltä esimerkiksi starttasi ja sinne päättyi Sininauhan henkilökunnan joka arkiaamuinen työyhteisökävely, jossa välillä oli kutsuttunakin vierailevia tähtiä. Kuten Kriminaalihuollon tukisäätiön johtaja Mäki. Aamulenkin päälle uitiin, saunottiin ja syötiin yhteinen aamupala altaan vierässä olleessa Sinibaarissa. Jotenkin työntekijäiden kokema yhteenkuuluvuus oli ainutlaatuista, josta oli mukava itse kunkin startata päivän töihin.

Tapoihini on myös kuulunut rakentaa työpiste tai -huoneeni tiloihin, jotka eivät muille kelpaa tai työsuojeluviranomaiset ovat tilojen järkevän käytön jarruna. Kuvassa on entinen varasto/eninen työhuone nykyisellä tolalla. Kyeisestä romuvarastosta tein itselleni aikoinaan työasiahuoneen, sillä se ei muille kelvannut. Sanasen ikkunattomuudesta taisi silloinkin sanoa työsuojelu, joka vaati tai piti vähintään suotavana ikkunaa.

Siispä tein ikkunan. Hommasin Tattarisuolta entisen laivan hytin pyöreän ikkunan, joka näkyy kuvan oikeassa reunassa jääkaapin päällä ylhäällä. Moni sen nähnyt piti tarinaa ikkunallisen työhuoneen toteutuksesta hauskana tai ainakin vähintään omintakeisena. Eilisestä vierailusta entiseen työhuoneeseeni tuli hyvä mieli.