Kävelyä ja liikennemerkkeilyä

päivis: Tänään vietin pyöreitä vuosia, juhlimatta, kuten Jorma asian sosiaalisessa mediassa ja siis myös täällä blogissa muutama päivä sitten julkisti. Vaikka en ole juhlaihmisiä, onnittelut, joita sain monin eri tavoin, ilahduttivat.

Yksi kysymys ylitse muiden tuntui olleen: miltä nyt tuntuu, kun on siirtynyt seuraavalle vuosikymmenelle? Olen vastannut, ettei miltään. Ehkä asia valkenee myöhemmin ja osaan tuohon jotain muutakin todeta. Kerron sitten, jos vaikka koen jonkinlaisen valaistumisen.

Eräänlaista kestävyyttä ja ikääntyneen kunnon tasoa pääsin testaamaan osallistumalla tänään Naisten pankin Kävele naiselle ammatti -tapahtumaan Tuusulassa. Kävely alkoi Rantatieltä Lotta-museolta ja sinne myös palasimme noin tunnin kierroksen päätteeksi.

Matkan varrella Naisten pankin naiset
koukkasivat Krapin auringonkukkapellolle.

Jo alkuverryttelyssä huomasin, etten oikein pysynyt ohjattujen liikkeiden tahdissa. Sen voisi ajatella johtuvan iästä, mutta yhtä hyvin siitä, ettei ole tullut harrastettua sen sortin liikuntaa. Voi olla, että olisi pitänyt. Suututti, kun käsien ja jalkojen koordinaatio oli aivan hukassa. Kävelyssä pysyin sentään kärkiporukoissa. Jostain syystä edelläni kävelleiden kävely näytti kyllä siltä, että he olisivat voineet yhtä hyvin taittaa matkan korkkarit jalassa. Niin rauhalliselta kulku näytti. Minulle kuitenkin tuli aidosti hiki.

Uskon, että  kävelyn avulla kerätyt varat oikeasti auttavat kehitysmaiden
naisia saamaan itselleen ammatin. Kirkon ulkomaanapu pitää huolen,
että rahat menevät perille ja oikeaan tarkoitukseen.

Jorma tarjosi synttärilounaan. Päätimme syödä sen Keravan Onnellisessa kanassa, jotta Niilokin pääsi mukaan. Onnelliseen kanaan ovat lemmikit tervetulleita ja jostain syystä Niilo tuntuu aistivan, että siellä on syytä käyttäytyä asiallisesti. Nytkin se kökötti nätisti pöydän alla syötyään ensin annoksen kuivattuja broilerin sydämiä. Huomaavaisesti sille tuotiin heti myös kipollinen vettä.

Jormalta sain synttärilahjan, jonka idean toin syntymäpäiviimme jo toukokuussa, kun Jorma täytti vuosia. Se oli Soiniityntien alkuun sijoitettu päättyvän tien merkki.

Minun merkkini on ajoneuvoilla ajo kielletty. Se on nyt kiinnitetty tolppaan ja sillan kaiteeseen. Ehkä turha ajelu pihaamme viimein vähenee.

Tavallisista liikennemerkeistä omamme poikkeavat siinä, että niissä on kummassakin takapuolella pieni kaiverrettu kyltti kertomassa, kuka on liikennemerkin hankkinut ja kenelle.

Niilo osallistui tähänkin työrupeamaan, kuten niin moneen muuhunkin touhuumme.