Syksyn satoa - pihlajanmarjoja ja kurpitsa

päivis: Jorma viitsii joka syksy syödä pihlajanmarjoja, vaikka ne ovat niin happamia. Jormaa se ei tunnu haittaavan ja vaatii nyt minuakin syömään aamujogurtin kanssa niitä. Olen antanut periksi: ensin söin viisi, seuraavana aamuna kuusi ja tänään seitsemän.

Seitsemän pihlajanmarjan maku erottuu turkkilaisen
jogurtin, mustikoiden ja mangopalojen joukosta,
vaikka annoksessa on myös teelusikallinen hunajaa.

Muistan kyllä, miten aikoinaan terveysintoiluvuosinani kuljin itsekin maistelemassa eri pihlajissa kasvavia marjoja. Niiden happamuushan vaihtelee puusta riippuen. Taisin vähiten happamista jotain hilloa tai sosetta tehdäkin, mutta siinä tarvitaan silti niin paljon sokeria, että mieluummin C-vitamiinit hankkii vaikka pillereistä. Tosin syön pillereinä vain D-vitamiinia, jonka tarpeellisuudesta olen vakuuttunut.

Kasvihuoneessa kypsyy edelleen tomaatteja, pieniä ja isoja. Kurkut sen sijaan alkavat jo olla vähissä. Mutta ihan vielä ei niitäkään tarvitse kaupasta ostaa. Antaapa amppelimansikkakin edelleen satoa ja viimeisen, mutta tosi muhkean mansikan söin kasvihuoneen laatikosta tällä viikolla.

Meillä oli alkukesästä kasvihuoneessa kurpitsan taimia, mutta kun ne eivät siellä oikein menestyneet, Jorma vei ne ulos koivikossa olevalle kumpareelle. Äsken luin netistä, että kurpitsan kasvupaikka ei saa olla 25 astetta lämpimämpi. Ei siis ihme, etteivät ne viihtyneet kasvihuoneessa. Aluksi näytti siltä, että kurpitsa ei jaksa kasvaa ulkonakaan, mutta toisin kävi. Kauniista kukista on kasvanut yksi komea, nyt jo lähes jalkapallon kokoinen kurpitsa. Alkaa olla sadonkorjuun aika.

Googletin kurpitsan käyttöohjeita. Siitä saisi kauniin keltaista sosekeittoa. Ehkä kuitenkin päädyn keiton sijaan keittämään ja soseuttamaan sen piirakkaan. Sillekin löytyi helpon tuntuinen ohje.

Omia perunoita emme tänä kesänä syöneet. Ne jäivät istuttamatta, kuten olen joskus kertonutkin. Tarkoitus oli kasvattaa Thaimaasta tuotuja, hyvänmakuisia kiinalaisia perunoita, mutta ne vain eivät alkaneet itää. Uskon, että ne oli käsitelty itämisenestoaineella. Annoimme niiden silti olla sisällä liinavaatekaapissa, jossa ne nyt ovat sitä mieltä, että perunanviljely voisi alkaa. Mutta talvi ei taida olla paras mahdollinen ajankohta perunan kasvatukseen.