Koiranpäivät

päivis: Niilon kaveri, Rudi, tuli meille eilen hoitoon. Elo kahden koiran kanssa on vähän erilaista kuin vain yhtä paimentaessa. Työlääksi sen tekee kummallakin koiralla oleva erikoisruokavalio, ei niinkään ulkoiluttaminen.

Niilolla on epäilty allergiaa, joka on rajoittanut ruokavaliota. 16-vuotiaalla Rudilla taas on kroonisen haimatulehduksen vuoksi rasvaton dieetti. Jostain syystä molemmilla on hirveä hinku päästä syömään toistensa ruokaa. Siitä selvitään joko niin, että toinen syö sisällä ja toinen (Niilo) ulkona tai sitten minä olen niiden välissä erotuomarina vahtimassa, etteivät ruoat mene vääriin suihin. Pari kertaa Niilo on silti päässyt livahtamaan salamannopeasti Rudin kupille.

Jos Rudi olisi hoidossamme pitempään, meillä ei ehkä olisi ongelmaa kasvihuoneessa vauhdilla kypsyvien kurkkujen kanssa. Kurkut ovat nimittäin Rudille sallittua ruokaa ja sen suurta herkkua. Ja kun Niilo on nähnyt Rudin syövän kurkkuviipaleita, onpa sekin päässyt kurkun makuun.

Pojat valitsivat tänään makuupaikakseen asunnon vilpoisimman kohdan.
Niilo makailee merikonttien liitoskohdassa viileällä rosterilla, Rudi
nauttii ilmalämpöpumpun puhaltamasta ilmasta.

Rudi, tai oikeammin Rudolf, on Jack Russel eli samaa rotua kuin Niilon isä. Vaikka Niilon on tullut huomattavasti enemmän isäänsä kuin monirotuiseen äitiinsä, aika erisorttisia pojat silti ovat. Rudi on matalampi ja sen kuono on russelimaisen pitkä päinvastoin kuin Niilolla. Rudilla on terhakkaan pystyt korvat, kun Niilolla ne läpsättävät lähinnä puolipystyinä.

Korkeasta iästään huolimatta Rudi tuntuu välillä jopa terhakammalta kuin Niilo. Aamuvirkumpikin se tuntuu olevan. Mutta kun lähdetään kävelylle, Niilolla on virtaa ja Rudi köpöttää perässä. Olemmekin antaneet sille lempinimen Köpö-Ukko.