Kari Tapio lauloi italialaisessa käännösiskelmässä: "Olen suomalainen"

jormas:  Eu:n aikakautena on tullut eräänkin kerran pohdittua muuttuvassa Euroopassa mitä suomalaisuus mahtaa tarkoittaa. Mutta kai sitä on pohdittu niin Venäjän kuin Ruotsin vallan aikanakin. Puhumattakaan sodista, joissa yltiöpäisimmät suomalaiset olivat tekemässä Suur-Suomea Uralille saakka.
Luulen, että itäinen naapurimaamme on ja pysyy suurvaltana niin kauan kuin Suomi tai ylipäätään ihmiskunta on olemassa. Sekään ei nimittäin taida olla ikuista, sillä ennemmin tai myöhemmin ihmisiä ei pallollamme ehkä ole. Muuta elämää on kylläkin, jos maa ylipäätään on olemassa. Ihminen saastuttamisen ja sotimisen vimmassaan onnistuu tappamaan itsensä sukupuuttoon, mutta muita, nilviäisiäkään emme onnistu nitistämään kaikkia hengltä. Ihminenkin saattaa silti olla ja elää. Jossain, jos se on ehtinyt alta pois avaruuteen saastuttamaan muita elinkelpoisia taivaankappaleita.

Nyt kuitenkin keskustellaan siitä, että saisimmeko keskustella kaksin Venäjän kanssa Ukrainan kriisistä ja Eu:n asettamista pakoitteista. Saamme me, vaikka sillä ei taida maailmanjärjestyksen kannalta juuri merkitystä olla. Tiedotusvälineet kertovat esimerkiksi Saksan Merkelin ja Venäjän Putinin kahdenkeskisistä salaisista sopimuksista. Presidenttimme sanoi asian johdosta vain, että me olemme olleet itse mukana päättämässä pakoitteista, joten kai me nyt siitä pidämme kiinni.

Niinpä, mutta merkillistä sanon minä. Siis se, että joku Euroopan unioinin maa saa keskustella kaksin ja joku toinen ei. Suomen historia on täynnä eri valtioiden kanssa tehtyjä kahdenkeskisiä enemmän tai vähemmän hyviä sopimuksia, joissa olemme joko syöneet samamme ja sitten emme.

Tällä hetkellä lienee niin, että Suomen ja Venäjän välinen raja on pisin Eu-raja. Jota puolustamaan ei Suomen lisäksi muita maita taatusti ilmaannu, jos tarvetta joskus olisi. Täytyy myöntää, että jatkuva peesailu alkaa jotenkin ottamaan kupoliin. Aiemmin ei myötäilty kuin itään, mutta nyt Eu:n myötä koko Euroopaan.

Tuntuukin olevan, että kansallinen etumme on viimeinen mistä pidetään kiinni. Nimittäin maalaisjärki, joka on kovaa valuuttaa viimeistään silloin, kun vellit ovat housuissa, sanoo, että Idän suuntaan on syytä olla välit kunnossa. Että miksikö? Siksi, että se on ja pysyy naapurissa. Ja sitä paitsi Venäjä antoi meille itsenäisyyden eikä Ruotsi. Toki senkin ikeen alta oltaisiin saatettu joskus päästä Norjan tapaan. Tosin kun katsoo nykyistä, minunkin valitsemien päättäjien menoa, en ole varma voitaisiinko paremmin Ruotsi-Suomessa tai Suomen suuriruhtinaskuntana.

Mytta me olemme ikämme olleet perässähiihtäjäkansaa, josta on hyvät ja huonot puolensa. Edellä hiihtäjät ovat edellä kävijöitä, joihin toivoisin kotimaani lukeutuvan useamminkin. Tuntuukin, että vain Jutta Urpilainen Kreikka-vakuuksineen kulki ja uskalsi kulkea muustaEuroopasta poiketen omia polkujaan. Arvostan sitä, vaikka sillä ei Jutalle merkitystä lienekään.

Voi jospa tietäisivät maailmalla,
Nyt mitä voikaan olla taivaan alla,
On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta
On täällä monta yksinäistä, mutta
Niin paljon kiellettyä rakkautta,
Nyt etten siitä riitä kertojaksi taulut eikä ikävöivät lemmenlaulut,
On täällä elämä raskasta työtä
Ja siinä harvemin on onni myötä,
Sen tietää vain, yksin suomalainen

On pohjantähden alla
Tää koti mulla mainen,
Mä elämästä laulan,
Sillä oonhan suomalainen
Mä rakkaudesta laulan,
On siinä mies ja nainen
Pohjantähden alla,
Elää suomalainen

On tässä maassa itsepäinen kansa,
Ystävät jos pitää toisistansa,
Ei siinä erottaa muu, silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain,
Me käymme vastamäkeen sielu surren,
Mutt' sitä nousemme hammasta purren,
Me mutkan jälkeen käymme mutkaan nähdäksemme,
ettei kannattanutkaan
On täällä elämä raskasta työtä,
Ja siinä harvemmin on onni myötä,
Sen tietää vain, yksin suomalainen.