Tiimityön vaikeus

päivis: Nykyajan trendi on, että kaikkien kunnon työntekijöiden pitää olla yhteistyökykyisiä ja varsinkin pitää olla valmiudet tehdä tiimityötä. Tänään olin luultavasti ajattelematon, kun kerroin palaveripäivässämme, etten oikein pidä tiimityöstä.

Minulle tulee aina niinä hetkinä tunne, että saisin varmasti paljon enemmän aikaiseksi, jos voisin nyhrätä yksikseni annettua tehtävää. Siksi uskonkin, että tiimityö ei vain sovi kaikille. Tosin joskus olen ollut ihan mukavissakin tilanteissa, kun on tehty jotain tiiminä. En tosin muista yhtään esimerkkiä, mutta sellainen tunne minulla on. Kai se jo riittää todistamaan, että asia on tosi.

Oikeastaan tiimityöllä ja yhteistyökyvyllä ei ole erityistä yhtymäkohtaa. Koen kovastikin olevani yhteistyökykyinen, kun sellaista ominaisuutta työ- tai muissa asioissa tarvitaan.

Tiimityön taitoja voi ilmeisesti hioa monin tavoin erilaisilla kursseilla.

Kun valittelin heikkoa intoani tiimityöhön, Jorma lohdutteli, että tiimityö on perässähiihtäjien laji. Jokaisesta asiasta hänen mielestään pitää silloin tehdä kompromissi. Ihan sellaisesta tämän päiväisessä tiimissämme ei ollut sentään kyse. Riitti vain, kun heitti omia ideoita kirjattavaksi yhteistä tehtävää varten. Kun kaikkiaan ideoita oli suhteellisen vähän, kaikki kelpasivat. Ei tarvittu kompromisseja. Eikä tehtäväkään sitä paitsi ollut ihan kuoleman vakava.

Ylipäätään minusta on ikävää, jos ihmiset halutaan ahtaa samaan muottiin. Kai se alkoi jo peruskoulun myötä, kun ajateltiin, että kaikille pitää tarjota samanlainen koulutus. Olisikohan siinä yksi syy, miksi niin moni nuori syrjäytyy? Ennen reitti aikuisuuteen oli paljon selvempi niille, jotka tiesivät, että koulun penkin hinkkaaminen ei kiinnosta. Käytiin kansakoulu ja sen päälle kansalaiskoulu. Kansalaiskoulu oli käsittääkseni paljon käytännönläheisempi kuin nykyinen peruskoulun yläaste, tai mikä yläkoulu sen nimitys nykyään lieneekään.

Omilta kouluvuosiltani en muista, että silloin olisi tehty ryhmätöitä, joita työelämässä kutsutaan tiimitöiksi. Ehkä kotitaloudessa saatettiin vähän ryhmäytyä, mutta sielläkin oli jokaisella omat perunankuorinta- ja tiskausvuoronsa.

Koska silloinen koulujärjestelmä ei valmistanut oppilaita tekemään tehtäviä ryhmässä, se voi tietysti olla yksi syy, miksi tiimityöt eivät maistu minulle. Muistan lisäksi, että hioin lähes huippuunsa oman tapani tehdä tehtäviä. Eräätkin kerrat puhuin äidinkielen opettajaltani luvan kirjoittaa aine kotona, kun toiset kirjoittivat sen koulutunnin aikana. Sitä en muista, miten itse käytin ne tunnit. Luultavasti johonkin hyödyttömään haaveiluun. Aineen kirjoittaminen kotona varmaan osaltaan on vaikuttanut siihen, että myöhemmin tein monet vuodet töitä freelancerina ja edelleenkin mielelläni teen etätöitä kotona.