Money, money, money...

jormas: päivis kirjoitti eilen huippu-urheilijoista, joilla käydään päiviksen mukaan ihmiskaupan kriteerit täyttävää kauppaa. Olen samaa mieltä. Lisäksi urheilun sektorilla on ainakin jääkiekkovalmentajien työsuhdeturva kohtalaisen olematon. Kenkää tulee välillä liukkaasti, jos ei tule menestystä. Enkä usko kyseisen marginaaliurheilulajin olevan mitenkään poikkeus. Vvalmentajan duuni saattanee olla vaikkapa jalkapalloseurassa vieläkin löyhemmässä.

Mutta entäpä pelaajat ja heidän perheensä sitten? Varsinkin Jenkkilässä ja Kanadassa lienee ainakin niin, että yht´äkkiä on isukki myyty toiselle puolelle mannerta luistimineen ja sinne on lähdettävä. Jos kieltäydyt, lienevät sopimusrikkomuksen taloudelliset sanktiot sitä luokkaa, että koko perheen talous kaatuu.

Ekstrana on myös mahdollisuus joutua pelikieltoon ja mitä kaikkea muuta lieneekään. Joten kyllä keskivertopälliäisen työsuhdeturva on huippuluokkaa urheilijoihin verrattaessa. Ja kun itse uskon, että fyrkka ei tee onnelliseksi eikä oloa aina turvalliseksikaan, on perhekin kohtalaisen turvattomassa asemassa. Nuorelta tai lapselta saattaa mennä kaikki tutut ympyrät kouluineeen, ystävineen, harrastuksineen yhdessä yössä uusiksi. Vaikka ei itse ole tehnyt muuta kuin kaiken oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla.

Aiheeseen liittyy vielä ainakin yksi muukin mielenkiintoinen ilmiö, joka on tuttu ainakin moottoriurheilumaailmassa. Siellä formula ja moni muu kuski kantaa joskus sponsoreineen tallille melkoisen selkärepullisen rahaa päästäkseen puikkoihin edes vuodeksi. Muistelen, että Kimikään ei päässyt formula-välivuosinaan Subarun rallirattia veivaamaan, ellei ollut sponsorirahat koossa.

Heti ei tule mieleen kovin montaa ammattia, jossa työnhakija maksaa työnantajalle päästäkseen töihin. Mutta yksi tulee. Ainakin ennen portsarit saattoivat maksaa ansioihin nähden melkoisesti päästäkseen kuppilan ovelle ja saadakseen olla siinä handu ojossa. Sinällään mielenkiintoinen näkökulma, että kun toisella kädellä maksaa kuppilalle niin ja niin monta ecua saadakseen hyysätä ja palvella kännisiä, niin vastaavasti he tai ne maksoivat sitten portsarin toiseen tumppuun tuplahinnan päästäkseen vetämään tiskille luumunsa enemmän tai vähemmän täyteen.

Ja vuonna yksi ja kaksi eikä vielä kolmekaan aamun ensimmäisiä ryyppyjä edes saanut ilman ruokaa. Joten sama sillileipä kiersi asiakkaiden ja henkilökunnan välillä moneen kertaan.