päivis: Kirjoitin toissapäivänä "suuresta" voitosta, jonka sain, kun kävelin parempaa euron kurssia tarjoavalle rahanvaihtopisteelle. Kilometrejä kului kävellessä noin viisi ja hyödyksi osoittautui lopulta 15 bahtia. Mutta myöhemmin muistin, että ostin janoissani 7Elevenistä pullon mehua, joka maksoi enemmän kuin tuo 15 bahtia. Jäin siis oikeasti kaiken lisäksi miinukselle rahanahneuksissani.
Jorma on kirjoitellut silloin tällöin venäläisistä, jotka tuntuvat ärsyttävän monia suomalaisia. Eivät ruotsalaisetkaan aiheuta maanmiehissämme niin suurta harmitusta, norjalaisista kai puhumattakaan. Mutta voi hyvä tavaton niitä venäläisiä, joita monet eivät osaa kutsuakaan muulla nimellä kuin ryssät. Sana särähtää melko pahasti korvaani, sillä en ole kasvanut ryssävihaisessa suvussa. Monen muun kotikasvatukseen sen sijaan ovat saattaneet kuulua ikävät sotamuistot ja naapuriviha. Muuten en asiaa voi ymmärtää.
Venäläiset ovat kieltämättä joskus ärsyttäviä, mutta niin ovat muutkin, jotka käyttäytyvät moukkamaisesti. Jopa thaikut ärsyttävät joskus, vaikka yleinen mielikuvani heistä on varsin positiivinen. Joskus aistii rantatuoleissa istuvan ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan olevia naapurimaan kansalaisia, eikä silloin voi oikein tuntea muuta kuin lempeää hellyyttä heitä kohtaan. Noinhan se meni meillä suomalaisillakin, kun harjoiteltiin olemaan turisteja.
Eläkeikään ehtineitä venäläisrouvia näkee täällä huomattavasti enemmän kuin suomalaisia. Tosin suomalaisnaisten määrä on kasvanut selvästi. Ja Suomi-tytöistä moni matkustaa yksin. Venäläiset taas ovat seurallisempia ja matkakumppanina on ainakin yksi sukulaisrouva tai naapuri.
Mamman hoteista kavereiden kanssa ulkomaille bailaamaan lähteneet, juuri ja juuri aikuisikään ehtineet venäläiset ovat yhtä rasittavia kuin vastaavat suomalaiset. Tai ruotsalaiset. Entäs sitten saksalaiset?
Koska venäjää kuulee ja myös näkee kirjoitettavan täällä aina vain enemmän, päätin että Suomeen palattuani kaivan esiin venäjän kielen oppikirjani nimeltä Kapusta. Tarkoittaa kaalia. Venäjän kielellä alkaa täällä ehkä kohta pärjätä arkipuheissa yhtä hyvin kuin englannilla. Eilen käytiin syömässä pienessä ravintolassa, jossa ruokalista oli kirjoitettu vain thaiksi ja venäjäksi. Silti saatiin pöytään sitä mitä tahdottiinkin. Thaimaalaisten halu palvella kaikkia ei ole kadonnut mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti