Myös viereinen street lienee Soi Welcome ja jotain, sillä kyseiset kaksi katua muodostavat kiinteän yhteyden ja kokonaisuuden. Esimerkiksi niiden välissä oleva kerrostalorivistö ravintolahuoneistoineen ulottuu molemmille kaduille.
Pari päivää sitten huomasin kadun alkupäähän tulleen,
arvatenkin naapurimaamme palvelupisteen tai vastaavan. Ehkä se on viime
juoksussa positiivinen asia, sillä kotikatumme hyvä, ellei peräti loistava
ruokaravintolatarjonta on venäläisten ansiota, jotka asuvat katujen päässä
olevassa Welcome(?)-hotellissa. Jos ei heitä olisi, olisi katumme varrella juottola tai pari sisäänheittäjätyttöineen eikä ehkä juuri muuta. Paitsi pesula ja hieronta, joka voi olla aivan loistavaa minulle kerrotun mukaan lähes missä tahansa.
Se on nimittäin niin, että venäläiset eivät lopeta
matkailua Pattayalle suomalaisten vuoksi. Ja kun kokemus on osoittanut, että oma
mieli myrkyttyy sitä mukaa, jos ei ole muita kohtaan sietokykyä saati
hyväksyntää. Jotta tämä pysyy mielessä, on joskus pitänyt muistella
keihäsmatkalaisia, viipurinreissaajia ja tallinnanturisteja. Joten vaikka
meistä suomalaisista lähes kaikki reissaa muita
kohtuuttomasti häiritsemättä, mahtuu joukkoon niitä, joilla voi lompakossa
olla painetta, mutta pää sitä vastoin ammottaa tyhjyyttään. Tai sen on
täyttänyt itsekkyys, josta ei näe edes sitä omaa napaansa saati vuosien saatossa
ilmestyneen "outokummun" yli varpaitaan. Tai vehkeitään kuin peilistä.
Suomenkielisiä ruokalistoja on silmiini sattunut ehkä
saman verran kuin Suomessa thaikielisiä menuja suhteessa thai-matkailijoiden
määrään Suomessa. Jos en itse eikä seurueeni listaa ymmärrä, katselen
ruoka-annosten kuvia vihkosta tai seiniltä. Ja jos ei niitäkään ole, katson
mitä on muiden lautasella, sillä tyhjään ruokalaan en mene syömään. Niin tai näin, kupu on minulla ollut aina täynnä, kun
olen kuppilasta lähtenyt.
Ja totta tosiaan, joskus ilman paitaakin, kun en ole
huomannut sitä ottaa mukaan rantatuoliin silloinkaan, vaikka reissuun on
sisältynyt syöminenkin. Ja olisihan aterian voinut tilata rantatuoliinkin.
Olisi ollut vaatetus tai vaatteettomuus yhdenlainen. Syömistä on tosin joskus
häirinnyt enemmän tupakoiva, humalainen orveltäjäjoukko kuin venäläinen misukka
stringessä tai hänen puolisonsa ilman paitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti