Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Vielä vähän ja Ruusulankadusta ja sitten muihin aiheisiin

jormas: En halua jakaa Ruusulankadusta yksipuolista näkemystä enkä infoa ja asialla on monia puolia. Sijansa siis saakoon blogisivuillamme myös kolme, viimeaikojen keskustelua tasapainottavaa uutista, jotka olen poiminut. Alla niihin linkit, joten olkaapa hyvät:


Mutta sitten muihin aiheisiin. Kun aikoinaan valitsimme päiviksen kanssa paikkaa, jossa Suomen lisäksi haluamme mahdollisesti viettää aikaa muutenkin kuin maailmaa Matkakodillamme kiertäen, painoi vaakakupissamme muita enemmän muutamat seikat. Alkukarsinnan tehtyämme, oli jäljellä Espanjan Aurinkorannikko, Florida, Kanarian saaret, Turkki sekä Thaimaa.

Arvostimme silloin samoja asioita kuin nyt muutaman vuoden jälkeenkin.
Ilmasto on tärkeä. Tuntui meille sopivalta ajatukselta, että olemmepa menossa ulkomaankotiimme milloin tahansa, olisi mukavaa, jos olisi lämmintä. Meille sopii oivallisesti, että joskus sataa enemmän ja joskus vähemmän. Ja joskus ei lainkaan.
Kohtuullisen alhainen hintataso on myös mieleistä, sillä vastoin kuin Roope-Ankka, me emme kylve rahoissa.
Pidimme myös sitä, että paikallinen väestö pitää suomalaisia, jos ei arvossaan, niin on kuitenkin kohteliasta ylipäätään turistien suuntaan.
Tavaroiden, tarpeellisten ja tarpeettomien tyrkyttäminen ei meistä myöskään ole koskaan tuntunut eikä tunnu edelleenkään hyvältä.
Kun itse olen jotain muuta kuin vaatteilla koreilija, niin vierastan paikkoja, joissa pitää jo asuinyhteisössäkin pukeutua tietyn etiketin tai sääntöjen mukaan. Kun asuimme aikoinaan Sörnäisten Kurvissa aivan metroaseman kupeessa, koin, että vaikka menisin viereiseen K-kauppaan aamutakki päällä, ei kukaan kiinnittäisi huomiota. Saattaisin poiketa joukosta enemmän puku päällä.

Rantaparlamentissa laitetaan maailmankaikkeus oikealle radalle
Mutta mikä sitten sai meidät päätymään yllämainittuihin paikkoihin alkukarsinnan jälkeen? Haluan käydä keskustelua siitä missä on Matti Vanhasen tuppeen sahatut laudat ja löytyykö niitä koskaan. Haluan myös tietää  mitä kuuluu Jasmin Mäntylälle tai Johanna "Tuksu" Tukiaiselle ja onko Matti palannut Mervin luokse. Tosin aika harvoin tapaa suomalaista, joka tunnustaa tilanneensa esimerkiksi 7-päivää lehden yllämainittujen asioiden vuoksi tai ylipäätään lainkaan. Lehteä kuitenkin myydään melkoisesti, joten kai ihmiset sitten lukevat sitä häpeillen tai salaa, sillä tuskin kukaan paketointiinkaan kyseisen lehden paperia tilaa.

Mutta anyway. Kun näistä minulle päivänpolttavista asioista ei tiedä muut kuin suomalaiset, eivätkä ne muita kiinnosta, niin keskustelua aiheista käydäkseni tarvitaan suomalaisia. Haluan siis kuulua ulkomaillakin ollessani itselleni sopivina annoksina suomalaisyhteisöön.

Täytyy sanoa, että Thaimaata emme ole katuneet. Siellä erityisesti Pattayan rauhallisempi puoli Jomtien on meille täydellinen paikka. Kun täällä ollessamme kävelemme jo tutuksi tulleita paikkoja, yllättävänkin usein joku paikallinen moikkaa ystävällisesti ja sanoo "ai lemembel juu, juu aal finish". Ja sitten kun hän vielä muistaa mitä mahdollisesti olen häneltä ostanut tai viimeksi jutellut, tuntuu hän, jos ei sydän- niin varsin hyvältä ystävältä kuitenkin. Kun taaperran yksikseni, kysyy lisäksi moni: "Veel is juu vaif?"

Haluan myös rohkaista niitä, jotka pohtivat, että kuinkahan huonon kielitaidon kanssa pärjää. Loistavasti, sanon minä, joka en ole koskaan opiskellut englantia muuten kuin television Dallasin Sue Ellenin ja elokuvateattereiden Clint Eastwoodin opetuksessa.
Piti vaan aloittaa puhumaan niillä muutamilla sanoilla, joita oli tarttunut varastoon. Samoin on tehnyt aikoinaan suomen kielen kanssa lähes koko Tallinnan väki, kun naapurin miehityksen aikana ei vieraiden valtojen tv-kanavien joukossa ollut kuin Neuvostoliitto ja Suomi. Joten ajattelin, että jos virolainen, niin kyllä minäkin.

Ei kommentteja: