Kotikatumme ja Jomtienin rantatien kulmauksessa on mopotaksien päivystyspaikka, jossa taksikuskien lemmikkinä on vuodesta toiseen ollut ainakin pari samaa koiraa. Luppoaikoinaan miekkoset ovat hauskuttaneet itseään maalaamalla tussilla koiralle kulmakarvat ja vähän muutenkin ovat ehostaneet koiran otsavärkkiä. Ainakin on helppo tunnistaa.
Jotkut koirat tunnistaa samaksi jostain ikävämmästä syystä. Babtistikirkon alueelle loikki kolmella jalallaan koira, jonka luulen nähneeni ja kuvanneenikin sen ehkä nelisen vuotta sitten. Koiran juoksu oli muuten ihan sujuvaa. Yhden jalan puuttuminen ei näyttänyt haittaavan sitä ollenkaan.
Jotkut koirat jäävät mieleen niiden surkean kunnon vuoksi. Monella on ihottumaa, karvat ovat lähteneet ja iho voi olla ihan vereslihalla. Niitä tulee sääli ja toivoo, että havai'ilainen koirien ja ihmisten auttaja huomaisi senkin otuksen ja tietäisi miten koiran elämää voisi helpottaa. Havai'ilaista emme ole tällä kertaa vielä nähneet, mutta täällä hän kuulemma edelleen vaikuttaa ja tekee hyvää työtään.
Eilen tapasimme suomalaiskoira Aatun. Tai syntyjään se kai on thaikku. Aatun omistaja nosti sen jo pienenä mopon kyytiin ja nyt Aatulla on kadun paras tarkkailupaikka isäntänsä kuppilan edustalla mopon päällä. Omistaja kertoi Aatun ilmeisen vetämättömyyden syyksi, että se on ollut jossain mieron tiellä muutaman päivän, jos asian oikein ymmärsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti