Ilves pihassa

päivis: Niilo tuijotti tänään intensiivisesti parkkipaikan suuntaan. Vilkaisin, mitä se oikein katselee. Näin ilveksen. Se istui ylväänä keskellä tietä. Nälissään se ei luultavasti ollut, koska näytti malttavan mielensä, vaikka pulska kani juoksi Merikonttikodin edustalta metsikköön.

Ilves istui paikallaan, joten ennätin hakea kameran. Sain vähän ikkunan karmiakin mukaan kuvaan, jossa ilves vielä kökötti paikoillaan. Paremmin onnistuivat kuvat, jossa se poistuu pihasta kaikessa rauhassa kohti Myllykylää ja siellä räksyttäviä koiria.

Kylällä on pelätty milloin mitäkin petoja. Ahmaakin, jota en tiedä kenenkään nähneen. Jutut ovat kuitenkin kuulostaneet koiranomistajan korvissa puistattavilta. Ensimmäisen kerran kuntopolulla Niilon kanssa kulkiessani pidin koko ajan pientä ääntä, että mahdollinen metsässä väijyvä ilves ymmärtäisi pysytellä piilossa. Ihmisen päälle sen en sentään usko käyvän, eikä silloin myös ihmisellä talutushihnassa olevan koirankaan.

Ilveksen näkeminen oli hieno kokemus, vaikka toisaalta en siitä kauheasti innostunutkaan. Tuli otus nimittäin hieman liian iholle. Luontomaailman ihmeet eivät kuitenkaan tuohon loppuneet. Olimme vielä ikkunassa katselemassa ilveksen perään, kun Jokilammen nelihenkinen joutsenperhe lensi aivan matalalla pihan yli.