Downshiftaus

jormas: Tänä aamuna oli pakkasta -8 astetta. Veden lämpö +4,5, kun puoli kahdeksan kävimme aamu-uinnilla. Ilman pukuhuonetta, tietty.

"Downshifting eli downshiftaus, tai leppoistaminen tai elämän kohtuullistaminen on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus sekä elämänasenne, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta. Downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten keskuudessa voidaan nähdä vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan."

Näin sanoo Wikipedia. Piti siis mennä oikein netistä katsomaan mitä tämä vierasperäinen sana mahtaa isossa maailmassa tarkoittaa. Sen tiedän mitä se on itseni kohdalla. Tilanne tuli meille eteen eilen, kun yksi blogimme lukija, toimittajaksi aikova, otti yhteyttä. Että saisiko haastatella, sillä blogiamme seurattuaan hän oli tullut tulokseen, että downshiftaamista me harrastamme ja vaalimme elämänasenteena. Pitää ehkä olla otettu, sillä koen, että elämme ajassa ja sen hengessä mukana.

Kaiken kyseiseen ilmiöön liittyvän allekirjoitan yhtä lukuunottamatta. Se on työnteko, joka sana näytetään valjastettavan selkeästi, ei siis kaikkeen työhön  ja tekemiseen, vaan vain ja ainoastaan ansiotyöhön. Siis kaikkeen siihen tekemiseen, josta saa rahaa. Kyseessä on vähän sama ilmiö tai sana-anastus kuin termillä raittius. Se on yleisen käsityksen mukaan sidoksissa päihteisiin tai sitten se on niistä kokonaan irti. Mutta eihän sekään niin ole tai mene kuin pieneltä osin.

Jos joku ei ole koskaan käyttänyt päihteitä ja hakkaa kerran viikossa puolisonsa ja lapsensa, on riidoissa vähän kaikkien kanssa eikä vähiten itsensä, niin minun asteikossani ei millään muotoa ole raitis hän tai se, jonka pahoinvointi itsensä ja kaikkien kanssa on lähes koko elämää hallitsevaa. Kyseinen pallon ja muiden tallaaja ei ole varsinkaan mieleltään raitis. Raittius on balansia ympäröivän maailman ja itsensä kanssa siten, että ei ole mitään tarvetta muuttaa keinotekoisesti omaa todellisuutta toisenlaiseksi.

Minulla se ilmenee esimerkiksi silloin, kun jotenkin saan tuokioksi itseni kiinni ja pysähdyn. Ja minulla on siinä hetkessä äärimmäisen hyvä olla, tuntuu että minulta ei puutu mitään, minulla on kaikki onnellisuuden ja hyvän olon palaset kasassa ja tallessa. Näitä hetkiä sanon raittiudeksi. Hetkiksi, joita en mistään hinnasta haluaisi ainakaan keinotekoisesti muuttaa muiksi. Joista en koskaan saa itselleni pysyvää olotilaa, mutta joita jaksan tavoitella kai siihen saakka, kunnes olen valmis tai joku minua suurempi katsoo minun olevan aika siirtyä autuaammilla maille.