Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 27. syyskuuta 2013

Unohduksia

päivis: Eilen unohdin blogivuoroni. Muistin vielä jossain päivän vaiheessa, että oli minun vuoroni kirjoittaa, mutta sitten tuli unohdus. Niitä tuntuu osuvan omalle kohdalle nykyään turhan usein.

En kuitenkaan usko, että olisin dementoitumassa. Helpotuksekseni olen kuullut minua paljon nuorempienkin ihmisten unohtelevan asioita silloin tällöin. Esimerkiksi, että yks'kaks ei muistakaan mitä piti olla tekemässä tai hakemassa. Sitä sattuu ainakin minulle lähes päivittäin. Tavatonta ei ole, että ajaa risteyksen ohi, vaikka hyvin tietää, että sinne pitää kääntyä.

Yksi tavallinen unohduksen aihe on erilaisten pin-koodien unohtaminen. Aika moni sanoo kokeneensa joskus tuskastuttavia hetkiä, kun kaupan kassalla maksutilanteessa ei muistakaan pankkikorttinsa koodia. Ei vaikka sen olisi juuri hetki sitten jossain toisaalla näpytellyt sujuvasti maksulaitteeseen. Ihmisen päähän mahtuu varmaan loputtomiin tietoa, mutta miten kaikki yksittäiset asiat saisi sieltä sujuvasti ulos, kun niitä tarvitaan?

Stieg Larssonin romaaneissa hieman oudolla naisihmisellä, Lisbethillä, on erityismuisti, jollaisen haluaisin itsellenikin. Lisbethän muistaa heti asian, kun hän on sen vilkaissut paperista. Eli hänellä on poikkeuksellisen erinomainen näkömuisti. Itse muistän usein, mistä kohtaa aamun sanomalehden sivua jokin uutisjuttu löytyy, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Varmaan tuota näkömuistia olisi mahdollista ainakin jonkun verran kehittää, kuten muitakin muistamisen tapoja.

Viime aikoin olen yrittänyt opetella Tuusulan kadun nimiä. Katujen ja teiden nimiä ei tule noteerattua, kun tietää kuitenkin minne on menossa. Kun jotain uutta päähän on tarttunut, huomaa, että samanaikaisesti sieltä putoaa jotain pois. Esimerkiksi kotikaupunkini Jyväskylän katuja ei enää muista samalla tavalla kuin siellä asuessa.

Nimien muistaminen on minulle aina ollut kova paikka. Siksi tänään ilahduin, kun muistelin muinaisia asioita ja siinä yhteydessä yllättäen mieleen palautui jo kauan sitten manan maille menneiden ihmisten nimiä. Vaan miten se olikaan? Dementikko muistaa hyvin vanhoja asioita, mutta lähimuisti reistaa...

Ei kommentteja: