Päivän marmatus osa 2

jormas: Nimimerkki Ramiiro otti kantaa perusteellisen kommentin kanssa toissapäiväiseen kirjoitukseeni "Päivän marmatus". Ken on kiinnostunut aiheesta, kannattaa ennen tämän lukemista lukea Ramiiron kommentti keskiviikolta klikkaamalla kyseisen kirjoituksen alla olevaa linkkä.

Mutta, että nimimerkkikirjoittaja on voinut kommentoida kuten kommentoi, on siihen tarvittu lähestulkoon rivien välistä lukemisen armolahja.
Olen edelleen sitä mieltä, että tällä elintasolla kukin on oikeutettu perustoimeentuloon ihmisarvoisine asuntoineen, vaikka hän ei pystyisi tai ei haluasi tapojaan muuttaa. Sillä kadun juoppo (termi minulle sallittakoon, sillä olin sellainen itsekin), joka ei puuhiensa vuoksi paljon töihin kykene eikä ehdi, palautti varsinkin korkean alkoholiveron aikana täysimääräisemmin kuin mikään muu toimeentulotukea saava ryhmä yhteiskunnalta saamansa roposet valtion ja kuntien pohjattomaan kassaan. Näin hän taitaa tehdä nykyisinkin, sillä kohtalaisen määrän Suomessa myytävästä viinasta valmistaa valtion omistama lafka. Korvauksilla nimittäin ostettiin karrikoiden aromatoppa, sätkäpaperia ja kaljaa. Ja toppatakin hihoissa kuljetttin ohi kassan Jalostajan herenekeittopurkki ja niin sanottu nöttkött eli sianlihapurkki.

Myös alan miehen tai naisen työllistävä vaikutus oli ja on melkoinen, joiden joka tapauksessa olisi jostakin saatava toimeentulonsa, vaikka meillä koneistolla ei olisi ainuttakaan alkoholistia ketä palvella. Siis juoppo muiden työn ja tekemisen kohteena on kaikkea muuta kuin hyödytön.

Ramiiro myös harmitteli ulkolaisten maahamme tuloa ja hänen kanssaan olenkin osin samaa mieltä. Mutta en aivan, sillä yksi aamu radiossa haastateltiin kahta torniolaista, jotka poimivat ulkomailta tulleiden marjanpoimijoiden kanssa marjoja. Kahta suomalaista pidettiin kummajaisina, sillä viljelijöiden mukaan ei suomalaisia pelloille saa millään tavalla. Mielestäni heitä ei saa siksi, että vastikkeeton raha on saanut aikaan sen, että elää voi ilman marjanpoimintaakin.

Edelleen olen siis sitä mieltä, että vastikkeeton raha on myrkkyä. Nimimerkki itsekin kädestäni pitkät ajat 9 euron kannustinrahaa saaneena tietää kyllä aivan hyvin mitä tarkoitan. Mutta minulle oli surullista lukea hänen kokeneen olleensa aikanani  orjatyövoimaa, toivottavasti kuitenkin kutsumuksensa mukaisesti tehtävävässä, palvellessaan juovia alkoholisteja.

Tarkoittamani olla hyödyksi on eri asia kuin orjatyö

Vaikka en koskaan voinekaan tavoitteeseeni päästä, kirjoitan lyhyen esimerkin mitä tarkoitan vastikkeellisella rahalla. Alan mies ja nainen hakiessaan sosiaalitoimesta kuukausittaista toimeentulotukeaan, tapasi aikoinaan aina ja aidosti sosiaalityöntekijän. Hän tenttasi tai kyseli muuten vaan miten on mennyt ja onko missäkin asiassa valoa tai pilviä taivaalla. Toimeentulotukilappua odottava luukuttamisen ammattilainen valehteli kaiken mahdollisen sekä mahdottomankin saadakseen jonkun killingin harkinnanvaraista lakisääteisen rahan päälle.

Luukuttamisen ammattilaisena taatusti tiedän mikä olisi ollut oikein ja mikä väärin. Ilman mitään hyödyksi olemisen velvotetta ja mahdollisuutta saatu raha oli helppo juoda. Välillä se tavallaan ikään kuin poltti myös taskuja koska koin enemmän tai vähemmän huonoa omaatuntoa äskeisestä valehtelusta ja muustakin. Rahasta, jonka koki saaneensa väärin perustein, oli päästävä vikkelästi eroon tavalla tai toisella.

Muistan kaverin, joka kulki kasettinauhuri kainalossa ja josta hän ei koskaan luopunut, vaikka aina ei ollut laittaa edes kenkiä jalkaan. Hän ei luopunut nauhurista siksi, että hänen koko jäljellä oleva itsetunto oli nauhurissa, koska se oli ainut mitä hän koki hankkineensa itse ansaitusti tekemällään työllä. Vastikkeellinen raha on käyttäjälle siis eri arvoista kuin vastikkeeton raha. Vastikkeellinen raha on joskus jopa niin arvokasta, että sitä ei kannata edes juoda tai pistää muuten vaan suruttomasti menemään.

Mutta takaisin luukuttamisen ammattilaisen ja sosiaalityöntekijän tapaamiseen. Toivoisin, että tilanteessa työntekijä voisi sanoa kaltaiselleni luukuttajalle: "Näitkö tuossa pappilan pihassa tuon viinimarjapensaan? No hyvä, minulla on nimittäin kirkkoherran lupa poimia marjat Akseli & Elina vanhainkodin asukkaille. Joten tuossa on litran ta puolen yhdeltä aiemmalta asiaakkaaltani jäänyt kolpakko. Käy poimimassa se marjoja täyteen, niin pistän marjat vanhuksille menemään kotiavun mukana tervehdyksesi kera, että jormas poimi teille marjat päiväkaffen kyytipojaksi. Tuo marjat tänne ja ota kanslistilta toimeentulorahat sen jälkeen. Laitan siihen jonkun kolikon lisää aktiivisuudestasi."

Ja kun näin mielikuvissani tekisin, olisi paljon mukavampi siemailla isoa Gambiina pappilan puistossa ja ajatella, että poimin marjat vanhuksille, jollainen minustakin hyvällä tuurilla joskus tulee. Tätä on vastikkeellinen raha, jota en kuitenkaan aivan orjatyöksi nimittäisi.