Thaimaalaista leivänhankintaa

päivis: Siteerasin joskus edellisellä reissulla täällä blogissa Pattaya Business -lehden artikkelia, jossa kerrottiin muistaakseni suurimman osan työvoimasta olevan niitä, jotka eivät oikeastaan edes ole virallista työvoimaa. He tekevät töitä, josta saavat meikäläisittäin aivan mitättömän pienen palkan. Thaimaassa on vähimmäispalkkalaki, mutta sekään ei koske kuin suurimmissa kaupungeissa eläviä.

Pyyhkeitä myymällä moni elättää itsensä.

Olen yrittänyt miettiä, miten thaimaalaiset pienipalkkaiset näyttävät kuitenkin nurkumatta tyytyvän kohtaloonsa. Enhän tietenkään tunne tätä yhteiskuntaa niin  hyvin, että voisin ihan varmaksi sanoa, että "tyytyvät kontaloonsa". Siltä se kuitenkin näyttää. Jotta näin voi olla, ihmisten pitää ajatella eri tavalla kuin vaikka me suomalaiset ajattelemme. Mehän uskomme ja uskottelemme itsellemme, että suunnilleen jokaisella pitää olla omistusasunto tai ainakin pitää olla pyrkimys sellaisen hankintaan. Autokin pitäisi saada ja mökki ostaa. Jälkeläisille pitää jättää perintöjä.

Thaimaalaiset, tai ehkä suuri osa heistä, ei kenties ajattele näin. Jotta voi elää päivästä toiseen kädestä suuhun, käytännössä ruokapalkalla, pitää ihan varmasti ajatella eri tavalla. Jos tavoitteet olisivat niin kuin meillä suomalaisilla, varmasti syntyisi suuria mielenosoituksia oikeudenmukaisuuden ja parempien palkkojen toivossa.

Arvanmyyjiä kokoontuneena tauolle.

Olen seurannut usein esimerkiksi pienten hieromayritysten henkilökuntaa. Näyttää siltä, että he viettävät kaiket päivät työpaikkansa edustalla ja syövät. Touhu näyttää kovin tehottomalta ja varmasti se meidän mittapuumme mukaan sitä onkin. Sisään saattaa silloin tällöin mennä joku hierontaa haluava asiakas, mutta harvakseltaan. Asiakkaita ei yksinkertaisesti riitä koko päiväksi, mutta silti henkilökunta on kaiken aikaa valmiudessa ottamaan heitä vastaan. Joskus olen kyllä huomannut, että joihinkin paikkoihin asiakkaat rynnistävät vasta myöhemmin illalla. Ehkä päivän tili tehdään silloin.

Rannan numero 33 monitoimimies on muun muassa kalastaja.
Tässä hän lähtee viemään merelle itse rakentamaansa pyydystä.

Moni työllistää itse itsensä tai hankkii lisäansioita pienen työpalkkansa lisäksi. Konstit ovat monet. Pullojen kerääminen on yksi tulonlähde, vaikka virallista pullojen kierrätysjärjestelmää ei näytäkään olevan.

Kalastus on täällä luonnollinen pää- tai sivuelinkeino monelle, onhan Pattaya meren rannalla. Monen työpaikka kulkee pyörien päällä, sillä täällä liikkuvasta "myymälästä" voi ostaa ruoka-annoksia, hedelmiä, lettuja, huonekaluja, tarroja, siivousvälineitä ja ties mitä.

Täällä myös lapsityövoima kukoistaa, mutta ainakaan turistille se ei näyttäydy ankeina tehdassaleina, joissa ehkä pienet kädet tekevät jotain tarpeellista, sen sijaan että niillä viitattaisiin opettajalle ja tehtäisiin läksyjä. Usein äidin perässä rannalla kulkee alle kouluikäinen lapsi ja myy vaikka vessapaperirullia. Äiti - tai isä - voi myydä jotain mielestään tähdellisempää. Tänään katselimme sivusta, kun pieni suomalaislapsi oli asiakkaan roolissa ja melkein samankokoinen thaimaalaislapsi möi vapauden varpuselle. 20 bahtilla, vähän päälle 50 sentillä, lintu pääsi pyrähtämään lentoon pienestä häkistään. Joidenkin mielestä varpuset palaavat hetken päästä takaisin häkkiin. Tiedä häntä.