Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Absoluuttinen totuus

jormas: päiviksen kanssa  meillä on virallinen punnituspaikka ja punnitus poliisiboxin ja Seven Eleven-kaupan edessä olevalla vaa'alla. Minä painan yhdeksänkymmentä ja jotain ja päivis siitä suunnilleen puolet tai hieman yli.

Eilen kannattatelin häntä Soi Welcome hotellin allasosastolla vedessä. Ja hän oli kevyt kuin höyhen eikä missään tapauksessa  painanut lähellekään viittäkymmentä kiloa. Siis paljonko päivis todellisuudessa sitten painaa?
Turistimatkat ovat jo nyt mahdollisia maan vetovoiman ulkopuolelle. Ja ehkä tulevaisuudessa myös esimerkiksi kuuhun, jolloin ollaan kuun vetovoiman piirissä maan vetovoiman sijaan.
Entä paljonko päivis painaa avaruudessa ja paljonko hän painaa maassa ja kuussa? Eri verran jokatapauksessa paikasta riippuen. Mikä on siis hänen painonsa absoluuttinen totuus, vai onko edes sellaista, vaan jokaisella on oma totuutensa?

Entäpä valtakuntamme taloudellisesti rikkain mies, joka on käyttänyt lähes koko elämänsä kerätäkseen maallista mammonaa. Ja vastakohtana ryysyinen taivaanrannan maalari, joka aamusta iltaan on istunut koko elämänsä Tyynenmeren rannalla katsellen aaltoja ja pohtien, että minne minun sieluni joutuu, kun kuolen?
Tai hän pohtii onko sielua edes olemassa ja jos ei, niin miksi olen elänyt kuten olen elänyt , ja miten ja miksi elää mahdollinen jälkikasvuni.

Kumpi näistä kahdesta, rikas vai köyhä on lähempänä absoluuttista totuutta?

Minä en sitä tiedä ja voi olla, että jos jotain on joku ihmistä suurempi jossain tarkoittanut, niin se on se, että se ei koskaan ihmiselle tässä elämässä selviäkään.

Eräs moottoripyöräjengi kanssani käyttää samaa slogania, joka istuu tähän oivallisesti: "Jos matkalla oleminen on kaikki, on perillä olo pettymys." Sen mukaan on tarkoitettu, että kaikki salaisuudet selviävät, mutta jossain muualla kuin maapallolla.

Ei kommentteja: