Lumienkeli

jormas: päivis kirjoitti muun muassa Hectorin välillä arvoituksellisistakin sanoituksista. Näin on, kuten monella muullakin taiteilijalla, sillä he haluavat jättää tilaa kuulijalle, lukijalle ja katselijalle sekä heidän mielikuvitukselleen ja luovuudelleen.

Mutta lumienkeli, sen toki tiedän, mutta en ilman mielikuvitusta kuinka sen lumi tekee eteiseen. Yleisin kyseisen enkelin tekotapahan lienee heittäytyä lumeen selälleen liikutella käsiään lunta vasten kuin olisi lentoon lähdössä.

Aiheen johdosta innostuin kuitenkin googlailemaan mitä sanalla lumienkeli löytyy. Löytyi muun muassa blogi: http://ruusutarha.blogspot.fi/ ja sieltä taiteilijan tekemä, mielikuvituksen siivittämä lumienkeli.

 

Sehän sopii oikein hyvin minulle, sillä löydän siitä ilman mieli- tai muutakaan kuvitusta kaneja, joita täällä meillä Jokilaaksossakin on. Meillä vaan ei ole city-sellaisia vaan coutrykaneja, joissa kyllä 

perimässä on vaikka mitä. Ja veikkaan, että viime kesän hengailujen jäljiltä myös metsä- ja/tai peltojänistäkin ripaus ellei peräti puolet.

Mutta Matkakodissa taas opetellaan elämään talven ehdoilla. Lumi, ehkä kevääseen saakka pysyvä, on tullut maahan ja hevosaitauksen lenkkikin on aurattu mönkijällä jo pariin kertaan. Sen pituus kotiteineen lienee pari kilometriä.

Sähkömies tai sähkölaitoksen mieskin ilman Antti-myrskyjäkin, veteli risteyksessämme linjoa ja oli kanssamme elämän menosta samalla aaltopituudella. Tai ehkäpä Niilo-koira hänet pehmitti, sillä saimme yhden pitkän sähköpylvään hänelta, joka tulikin vedettyä tänään kotikulmille. Tolpasta tehdään silta, jahka talvi tuumataan, että minne.