Niilo-koira ajaa autoa

jormas: Iltalehdestä luin taannoin uusiseelantilaisesta eläinsuojelujärjestöstä, joka oli kouluttanut kolme kulkukoiraa ajamaan autoa todistaakseen, kuinka fiksuja eläimet voivat olla.

Porter, Monty ja Ginny ovat treenanneet autolla ajoa pari kuukautta. 10 kuukauden ikäinen Porter, 1,5 vuoden ikäinen Monty ja 1-vuotias Ginnie ovat kaikki löytökoiria. SPCA on kehitellyt koirille sopivia kulkuneuvoja ja kouluttanut Porterin, Montyn ja Ginnien kuljettamaan niitä.

Henkilökunta on opettanut kolmikkoa käyttämään kaasupoljinta, jarrua, vaihdekeppiä ja ohjailemaan rattia tassuilla. Koirat ovat harjoitelleet temppuja kahdeksan viikkoa.
Porterin, Montyn ja Ginnien tulikoe oli 10. joulukuuta, jolloin koirien ajotaitoja esiteltiin suorassa lähetyksessä.

Vaan mitä toiset edellä sitä Niilo-koiramme perässä. Eilen olin Hyrylässä vähän toisenlaisessa kaupassa eli Puuilossa. Auton jätin entiselle paikalle ja vahdiksi sisälle Niilon, sillä toisin kuin Bauhausissa, Puuiloon ei ole asiaa koirien kanssa.

No, minä keräilin siellä hyllyjen välissä niitä näitä ja suunnittelin tekeväni viisaita ja suuria. Huonolle menestyksellä entiseen tapaan. Käytävällä tuli vastaan toinen asiakas, joka ikään kuin näytti etsivän minua. Ja niin tekikin, sillä hän loihe lausumaan, että liekö sinun autosi, jossa on koira sisällä? Tähän minä jo hieman sydän syrjällään, että jo vain. Ajattelen vaan, sanoi juttusille tullut asiakas, että kun koirasi siellä peruuttelee autoa omin päin, että lieköhän ajolupiakaan.

Lähdin juoksujalkaa katsomaan ja totta se oli, ei autoa missään. Mutta kun aikani vilkuilin sinne tänne, niin siellähän se oli kadun tai tien toisella puolella penkassa ja Niilo kuskin paikalla ratin takana. Taitavasti oli kuitenkin koira auton peruuttanut, vaikka se penkkaan päätyikin, sillä ei näkynyt omassa eikä muidenkaan autoissa kolhuja. Neliveto oli kuitenkin paikallaan, jotta sain kärryn pois penkasta.